Taustatöihin romaanikäsikirjoituksen parissa ja kotiresidenssin kirjoitustyöpajaan

Haen apurahaa aloittaakseni työskentelyn Maailman viimeinen eläin -teokseni parissa. Kirja on romaani ja sen julkaistusta on sovittu Kustannusyhtiö Kosmoksen kanssa. Teoksessa katsotaan maailmaa karhukaisten silmien läpi. Mikroskooppisen pienen karhukaisen on sanottu olevan sitkein elävä eläin. Se kestää äärimmäisiä lämpötilavaihteluita, hapettomuutta ja säteilyä. Sen on arvioitu olevan viimeinen eläin, joka selviää maapallolla, kun ilmastokriisi uhkaa kaikkea muuta elollista. Karhukainen pystyy menemään kryptobioosiin – tilaan, jossa sen olemassaolo jatkuu mutta elintoiminnot lakkaavat. Tässä olemassaolon tilassa se voi elää ehkä jopa ikuisesti. Samanlaisessa tilassa elää masentunut ihminen. Maailman viimeinen eläin on kirja epätodennäköisestä elämästä. Se tarkastelee sitä, miltä tuntuu katsoa ympärillä liikettään jatkavaa maailmaa lasittuneen olotilan sisältä. Maailman viimeinen eläin kertoo kaunokirjallisen tarinan masennuksesta, ilmastokriisistä, maailman mullistumisesta ja karhukaisista. Se purkaa lajienvälisiä raja-aitoja ja yrittää ymmärtää ihmisten vimmaa säilyttää elossa edes pieni palanen eläimistöä tilanteessa, jossa massasukupuutto uhkaa kaikkea tuntemaamme elämää. Haen apurahaa kotiresidenssiin huhti–kesäkuulle 2020. Kirjaprojektin oli tarkoitus alkaa vasta tammikuussa 2021, mutta keväältä ja kesältä peruuntuivat koronaepidemian vuoksi kaikki työt. Apurahan turvin aloitan työskentelun teoksen Maailman viimeinen eläin parissa. Teen taustatutkimusta karhukaisista lajina, haastattelen aiheen tutkijoita etäyhteyksien välityksellä ja teen kirjoitusharjoituksia. Teen kotiresidenssissä kirjoitusharjoituksia, jotka jäävät muulloin kiireellisempien töiden jalkoihin. Kirjan teemat – sulkeutuminen, pysähtyminen, kriisit ja selviytyminen – vastaavat nykyistä yhteiskunnallista tilannetta, ja uskon että syventymällä nyt kirjoittamaan muistiin maailman liikkeitä ja koettuja asioita, saisin kirjaan uutta syvyyttä.