Näyttelijä, ohjaaja, käsikirjoittaja Dadu Noora

79000 €

Taiteellinen työskentely yksin ja työryhmissä kirjoittamisen ja esitystaiteen parissa

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kaksivuotinen

Apurahakauden aikana työstän kahta kirjoitustyötä ja teen esityksiä työryhmissä. Minua kiinnostaa sekä yksin tutkiminen ja yksinäiseen kirjoitusprosessiin uppoutuminen että yhdessä ajattelu ja kollektiivisten työtapojen kehittäminen, jakaminen ja yhteisen tilan luominen. Osa hankkeista on jo käynnissä. Osa toteutuu kokonaisuudessaan apurahakauden aikana ja jotkut jatkuvat jossain muodossa myös apurahakauden jälkeen. Hankkeet ovat seuraavat: - Roolitus-kirjan viimeistely. Kirja käsittelee näyttelijän kehoa ja näyttelijän tahtoa. - Trubaduurikollektiivissa työskentely Joanna Haarttin koollekutsumassa Umstülpung-esityksessä. Havaintomme kohteena on puhuva ihminen, joka on sekä kiinteää ainesta että jatkuvasti muotoutuva ja virtaava, ajassa tapahtuva, musikaalinen sekä rakkautta ja moraalisia aikeita kantava olento. Umstülpung jatkaa monivuotisen Viiksi-instiituutin tutkimuksia. - Yhteiskirjoittaminen, kääntäminen, ohjaaminen ja esiintyminen teoksessa Tongues. Monikielinen ja monitaiteellinen Tongues on syntynyt pitkästä (väärin)ymmärtämisen, kääntämisen ja kuuntelemisen ympärille keskittyneestä prosessista runoilija-kääntäjä-muusikko Timmy Strawn kanssa. - Lausuja-näyttelijän työ monologiesityksessä Luostari. Jaakko Pallasvuon kirjoittama Luostari on proosarunoteos katastrofia seuraavasta haaveilusta ja elämästä jäljelle jääneessä erämaassa. Nimetön puhuja vaeltelee tyhjässä villissä maisemassa ja suunnittelee instituution perustamista. - Esiintyminen ja kollektiivinen prosessi kasvimaailmasta ammentavassa esityksessä Heterotrofi 1. Laura Koistisen koollekutsuma teos avaa tilan jakamiselle ja ainakin omaa taiteilijuuttani laajentavalle ja syventävälle tekotavalle monitaiteellisen improvisaation kautta. - Mörö-näytelmän käsikirjoittaminen. Eeva-Liisa Mannerin elämään perustuva näytelmä Mörö on apurahakauden töistä yksinäisin, mutta toisaalta siinä keskustelukumppaninani on toinen yksinäinen – Eeva-Liisa ja hänen teoksensa.