Apurahat ja residenssipaikat Taide Taiteellinen työskentely yhteiskuntaluokkia ja työtä tarkastelevan näyttelykokonaisuuden parissa Päähakija Valokuvataiteilija Karppanen Joel Myöntösumma 50000 € Tukimuoto Yleinen rahoitushaku Alat Media- ja äänitaide Myöntövuosi 2021 Jos omistat hankkeen, voit kirjautua sisään ja lisätä hankkeen tietoja. Kirjaudu sisään Jaa: Takaisin apurahalistaukseen Työskentelen yhteiskuntaluokkia ja työtä tarkastelevan näyttelykokonaisuuden parissa. Kyseessä on päätösosa Suomi-trilogialleni, jonka aiemmat osat olivat Suomalainen pastoraali ja Alhaisolauluja. Uudessa projektissani dokumentoin pitkäjänteisesti nykyajan työväenluokan eli alustatyöläisten arkea ja elämää. Kuvausprosessin aikana työskentelen ruokalähettinä kuukauden ajan myös itse. Suoran valokuvan ohella käsittelen aiheita kuvansiirtotekniikalla, jossa erikoispinnoitetulle kalvolle mustesuihkutulostimella vedostettu kuva siirretään syväpainopaperille alkoholigeelin avulla. Museoviraston kuvapankkia käyttämällä tutkin vanhojen kuvien potentiaalia resonoida omien nykypäivän valokuvieni rinnalla. Olen kiinnostunut eritoten vanhasta työläiskuvastosta ja 1990-luvun laman lehtikuvista. Luon näyttelyyn myös monikanavaisen videoinstallaation. Arkistofilmeistä koostuvassa kokeellisessa dokumenttielokuvassa esiin nousevat kysymykset kodista, sekä siitä mikä merkitys kasvuympäristöllä on identiteetin muotoutumiseen. Teoksessa herätän henkiin, Marcel Proustia lainaten, ”muistojen valtavan rakennuksen”, ja poraudun syvälle niihin tunnemuistoihin ja juurettomuuden kokemuksiin, mitä lapsuuteni työväenluokkaisen eroperheen lapsena laman aikana on synnyttänyt. Installaatioon liittyy myös näyttelyn aikana esitettävä rahaa ja luottotiedottomuutta käsittelevä autofiktiivinen perfomanssi. Apurahakauden aikana aion rikkoa tekemisessäni ennen vallalla ollutta dokumentaarisuuden paradigmaa ja laajentaa praktiikkaani hyödyntämällä uusia tekniikoita sekä fiktion keinoja. Taiteilijana kasvun tavoitteeni linkittyvät myös tekemisen tapojen pohtimiseen; siihen kuinka tuottaa taidetta arvojani vastaavalla sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla. Näyttelyn lisäksi julkaisen projektista ilmaisia zinejä, mitkä ovat gallerioita saavutettavampi teosmuoto työväenluokalle, jolla kulttuurinen pääoma on vähäistä. Lähettityöni aikana saamani kuukausiapurahan lahjoitan eteenpäin. Loppuraportin tiivistelmä Pitkänsillan tuolla puolen (Metropolis) (2021–2023) päätti Suomi-trilogiani, jonka aiemmat osat olivat Suomalainen pastoraali (2016–2017) ja Alhaisolauluja (2017–2020). Uusi kuvasarja nivoi yhteen keskeiset teemani: työn, luokan ja rakennemuutoksen. Valokuvasin muuttunutta Helsinkiä, jota Pitkäsilta ei enää jaa, mutta jossa luokkarajat ovat yhä olemassa. Artesaanipizzaa upouusiin pilvenpiirtäjiin kuljettavat aikamme proletaarit, ruokalähetit. Kuvasin vuoden ajan tsekkiläistä ruokalähetti Kryštofia, joka on ikäiseni ja oikealta ammatiltaan kuvataiteilija. Osana prosessia työskentelin Kryštofin sijaisena: kuskasin ruokaa kuukauden ajan ja lahjoitin tienestit hänelle, jotta hän saisi puolestaan keskittyä omaan taiteeseen. Nykyään olemme ystäviä. Takaisin apurahalistaukseen