Apurahat ja residenssipaikat

Taide

Taiteellinen työskentely maalauksen parissa

Hakemuksen tiivistelmä

Työskentelyni ytimessä on kehollinen olemassaolo ja maalauksen materiaalisuus, joita olen viime vuosina käsitellyt kodin ja sotkun teemojen kautta. Seuraavaksi haluan keskittyä vielä tarkemmin abstrakteihin jokapäiväisen olemassaolon kokemuksiin ja havaintoihin kuten arjen toisteisuuteen, hitauteen, kosketukseen, hoivaan, väriin sekä virtaavuuteen minun ja muun välillä. Laura U. Marksin ajattelua lainaten koen, että katse voi toimia haptisesti kuin kosketuselin: huomio tarrautuu objektin materiaaliseen pintaan kuin koskien sitä koko olemuksellaan. Apurahakauden aikana haluan paneutua entistä syvemmälle erilaisiin tekstuureihin ja pinnan tuntuihin käyttämällä öljyjä, vahoja, hartseja ja temperoita. Lisäksi kaipaan maalauksiini veistoksellisuutta, johon etsin ratkaisuja erilaisten käsitöiden kuten tilkkuompelun, tuohenpunonnan ja villanhuovuttamisen maailmoista. Uudella materiaalilla toivon saavani teoksiin pursuavuutta, pehmeyttä ja karheutta, joita yhdistän maalin tihkuvuuteen, tahmaisuuten, kiiltävyyteen, värin hehkuun ja omaan kädenjälkeeni. Tavoittelen objekteja, joihin katsoja voi peilata omaa kehollisuuttaan osana ympäristöä ja moniolioista yhteisöä.

Apurahavuoden suurin ponnistukseni oli yksityisnäyttelyni ÄN YY TEE tm•galleriassa Helsingissä 16.2.–12.3.2023. Esillä oli 13 maalausta ja yksi veistos, jota sai käyttää penkkinä. Kirjoitin näyttelytekstissä näin: “Näyttelyn lähtökohtana on syksyinen kävelylenkki, jolloin sain spontaanin halun pulahtaa uimaan kylmään mereen. Kiinnostuin hetkestä juuri ennen toimintaa: halu, päättäväisyys, jännitys, epäröinti ja mahdollisuus vielä perääntyä. Laastarin repäisy, vieraiden odottaminen juhliin ja viestin kirjoitus puiston penkillä. Olen kiinnostunut pienistä näennäisen tavallisista hetkistä, joissa elämä tuntuu tihentyvän, jopa kohottuvan. Samaan aikaan pidän siitä, miten juhlallisiakin hetkiä aina koristaa ja ympäröi arjen kiusalliset liat, hiertymät ja hyttysen pistot.”

Kerroin apurahahakemuksessa haluavani keskittyä jokapäiväisen olemassaolon kokemuksiin ja havaintoihin entistä vapaammin ja avoimemmin ja koen onnistuneeni siinä. Siirtymä tarkasti rajatusta kodin sotkujen kuvaamisesta runollisempaan ilmaisuun oli selkeä edistysaskel taiteellisessa kehityksessäni. Taiteeseeni tuli uusia elementtejä ja tarinallisuutta. Ymmärsin ajattelevani näyttelytilaa ja siinä olevien teosten suhteita toisiinsa kuin näkyminä samasta maisemasta tai ruutuina sarjakuvasta: näyttelyni kaikki teokset olisivat voineet olla yksittäisiä näkökulmia kaverusten retkestä piknikille, jossa osa tarinoista jää toisilta salaisuudeksi. Käsittelin maalauksen materiaalisuutta leikittelemällä maalauksen pinnalla ja kuvatilalla sekä litteän ja kolmiulotteisen rinnastuksilla.

Osallistuin apurahavuonna myös Noora Lehtovuoren kuratoimaan In Continuous Dialogue -ryhmänäyttelyyn Oksasenkatu 11 -galleriassa Helsingissä tammikuussa 2023. Näyttely oli onnistunut ja sen myötä tutustuin virolaiseen kuraattoriin Kaisa Maasikiin, jonka kanssa jatkamme yhteistyötä tulevan ryhmänäyttelyn merkeissä Vilnassa Liettuassa. Apuraha on mahdollistanut työskentelyni jatkuuvuden, sillä olen apurahakauden aikana suunnitellut ja valmistellut myös tulevien vuosien työskentelyä ja näyttelyitä sekä pohtinut mihin suuntaan haluan seuraavaksi teoksiani viedä.

Takaisin apurahalistaukseen