Taiteellinen työskentely ”hula”vanteen historiaan liittyvien kolonialististen piirteiden julkituomisen ja purkamisen parissa.

Hakemuksen tiivistelmä

Työskentelen länsimaisen uuskolonialismin ja yksilön turhuuden kokemuksen parissa käyttäen esimerkkinä hulavanteen kompleksisuutta. Jo itsessään hulavanne sanan käyttäminen kertoo kolonialismin historiasta: hula on havaijilainen tanssi. Kuitenkin tuo sana on varsin arkipäiväinen, myös sirkuksen kontekstissa, eikä sitä ole juurikaan avattu. Työni pohjautuu kokeelliselle nykysirkukselle, jota käytän keinona vangita katsoja–osallistujan huomio. Uskon, että nykysirkuksen kautta on mahdollista osoittaa yhteiskunnan epäkohtia siten, että yleisö kuuntelee. Hulavanne välineenä on täydellinen esimerkki uuskolonialismin salakavalasta läsnäolosta arkipäivissä, aivan kuten trooppinen mysli tai muotoutuva Tempur-patja. Länsimainen yksilö elää hypermukavuuden keskellä, missä täydellistä mukavuutta on mahdoton saavuttaa: aina löytyy uusi tarve. Samaan aikaan hänellä on ajatus täydellisestä paratiisista, jonne täytyy päästä pakenemaan. Miksi hän haluaa paeta ja mitä? Hypermukavuudesta paratiisiin? Miellyttävä vanne-esitys on pakokeino, aivan kuten Teneriffan lomakin tai uuden tempurin ostaminen. Väitän, että jos ihminen pysähtyy hetkeksi omien tuntemusten äärelle hetkellä, jolloin on varaamassa Teneriffan lomaa, saattaa paljastua informaatiota, mikä on hukkunut yltäkylläisyyden ja hypermukavuuden alle. Ehkä paratiisisaaren ja miellyttävän sirkusesitys kokemuksen halun alta paljastuu tyytymättömyys omaan elämään, väsymys tai yksinäisyys. Mikäli vanne-esityksen aikana katsoja-osallistuja pystyy tunnistamaan tämän alla piilevän emotionaalisen informaation, väitän, että ihmiset olisivat onnellisempia. Residenssin aikana työstän teosta, minkä väitän pystyvän tähän. Ensinäkemältä hulavanne vaikuttaa lapsekkaalta, naiivilta ja iloiselta lelulta tai taidokkaan sirkustaiteilijan välineeltä. Välineeni ovat muoviputkia, joiden historia avattuna paljastaa länsimaisen kolonialismin juuret ja sen, miten tämä näkyy edelleen ei vain nykysirkuksessa, vaan myös koko yhteiskunnassa.