Apurahat ja residenssipaikat

Tiede ja taide

Taiteellinen työskentely helsinkiläiseen kansanlauluperinteeseen keskittyvän tutkimuksellisten projektien parissa sekä soololevyn valmistaminen

Työstän kolmea projektia, joiden yhdistävänä teemana on helsinkiläinen kansanmusiikki ja kansanlaulut historiallisessa kontekstissa kuin myös nykypäivässä. Projektit ovat: 1) Helsingin vähemmistöjen laulut -konserttiprojekti kartoittaa kielellisten vähemmistöjen Helsingissä laulamia kansanlauluja 1850-luvulta nykypäivään asti. Tutkimustyön pohjalta koostetaan konsertti loppuvuodelle 2020 Stadin kadonneet -yhtyeen kanssa, yhteistyössä helsinkiläisten maahanmuuttajien kanssa. 2) Levy, joka pohjaa pelkästään kansanmusiikin laajaan materiaaliin, tuntuu keskellä vääjäämätöntä ilmastonmuutosta liian keveältä. Nyt taiteella on entistä suurempi merkitys ihmisten hyvinvoinnille. Vääjäämättömän muutoksen hillitsemiseksi koen, että muusikkona voin herättää kuulijat ajattelemaan katastrofaalista tilannetta selkeämmin. Pahimmassa tapauksessa ikiaikainen itkuvirsiperinne on tarpeen, saattaessamme ihmiskunnan sivilisaation kohti loppuaan. Soololevyni teema on siis keskustelu menneiden sukupolvien kanssa, heidän laulamiensa laulujen kautta: millaista viisautta ja lohdutusta löytyy vanhoista kansanlauluista teksteineen, kun arkisessa elämässä taustalla häilyvät väistämätön muutos ja suurimmat pelkomme? 3) Tietokirja Helsingin kansanlauluperinteestä kokoaa yhteen Helsingin kansanmusiikin ja kansanlaulun historiaa keskittyen slangimuotoisiin kansanlauluihin sekä naisten ja vähemmistöjen laulamiin lauluihin.

Apurahakauteni alkoi rinta rinnan Covid-19 pandemian kanssa keväällä 2020, ja kummatkin kestivät yhtä kauan. Suunnitelmat olisivat toki olleet hiukan erilaiset jos minulla olisi ollut ennustajan taitoja. Arkistojen sulkeutuessa, lasten jäädessä kotiin ja elämän ensimmäisen pitkän apurahan alku oli siis jotakin aivan muuta kuin kuvitteli tai suunnitteli. Toipuminen kuormittavasta keväästä söi selkeästi myös voimavaroja taiteellisestatyöskentelystä apurahan loppupuolessakin.

Näin jälkeenpäin huomaan onnekseni silti alkuperäisten suunnitelmien toteutuneen tai muuntuneen aika lailla paremmiksi. Matkan varrella tuli uusia käänteitä, ja uudenlaisia valmiita töitä sekä ammatillisia suuntia ja näkökantoja.

Kolmesta alkuperäisestä hankkeesta ensimmäinen, eli konserttiprojekti Stadin kadonneet styget – osa 3, ja siihen liittyvä tutkimustyö valmistui apurahakauden aikana lähes suunnitellusti. Aikataulumuutoksilta konsertin julkaisun eli ensi-illan kanssa ei voitu välttyä, yleisötilaisuuksien jatkuvien rajoitusten muutoksien takia. Konserttihankkeemme teemallisessa keskiössä olivat Helsingin kansanlaulut 1900-luvun alkupuolelta. Laulut joihin kasvavan kaupungin monikielisyys, Helsingin vanhat kielivähemmistöt ja uudet ulkomaiset virtaukset olivat vaikuttaneet. Nämä ovat lauluja joita ennen toista maailmansotaa niin miehet kuin naisetkin lauloivat Helsingin kaduilla, kodeissa, kuppiloissa sekä satamissa. Valmistimme Stadin kadonneet -yhtyeeni kanssa arkistolöydöksien ja haastattelujen pohjalta kahdentoista kappaleen kokonaisuuden ja myimme kaksi iltaa konserttisalin täyteen syyskuussa 2021 covid-rajoituksista huolimatta Musiikkiteatteri Kapsäkissä. Lisäksi nyt tästä kokonaisuudesta tehdään uutta levyä syksyn ja talven 2022-2023 aikana.

Soololevyprojektini ei saanut hankerahoitusta joka olisi taannut työskentelyn työparilleni Tuomas Skopalle. Myöskään hankerahoitusta studiokuluihin emme saaneet, joten levy vaihtui Yleisradion Yle Radio 1:n Ääniversumin julkaisemaan Stadin kadonneet gimmat dokumentaariseen ääniteokseen joka on edelleen Yle Areenassa kuultavissa.

Tietokirjan kirjoituksen mahdollistavaa materiaalinhankintaa olen tehnyt arkistokäynneilläni koko apurahakauden ajan, sekä kirjallisuutta lukien ja suurta määrää arkistonauhoja kuunnellen. Arkistojen tutkijasalien mentyä kiinni, tältä osin projekti toki hidastui. Hain siis toiselta rahoittajalta vielä itse kirjoittamiseen apurahaa Koneen Säätiön apurahakauden perään - siinä onnistuen.

Kun tarkastelen 24:n kuukauden pituista apurahakauttani, johon todella sisältyi jopa elämäni ensimmäisen kerran myös mahdollisuus lomaan, ei se todellakaan päättynyt tyhjin käsin tai covidvuosien pilaamana. Tunnen onnistuneeni Helsingin kadonneet kansanlaulut hankeeni kanssa, olen onnistunut viemään hanketta eteenpäin. Ja jopa tuomaan sen kansanmusiikin tiedeyhteisöön sisään ja tiettäväksi. Tämä on prosessi joka tulee jatkumaan ja jota odotan innolla. Olen todella ylpeä Stadin kadonneet styget – osa 3 konsertistamme, sekä Stadin kadonneet gimmat radioteoksestani.

Kahden vuoden aikana tehty työ siis jatkaa elämistään ja matkaansa. Olen todella kiitollinen elämäni ensimmäisestä pitkästä henkilökohtaisesta apurahasta jonka Koneen Säätiö minulle myönsi. Myöntö ei tuonut vain taloudellista turvaa 1. kerran aikuisiälläni, vaan rauhoitti elämääni mahdollistaen keskittymisen laajasti tieteelliseen taiteelliseen työskentelyyn, sisältäen myös muusikolle tärkeän instrumenttitaitojeni eli viulun soittamisen sekä laulamisen ylläpidon. Lisäksi henkinen nosto ja motivaation potku apurahamyönnön tultua oli valtava.

Takaisin apurahalistaukseen