Taiteellinen työskentely ajan kanssa teatterin ja esitystaiteen kentillä

Teen taiteellista työtä teatterin ja esitystaiteen kentällä Suomessa ja ulkomailla. Kolmivuotiskaudella työskentelen ohjaajana, dramaturgina, esiintyjänä ja tuottajana ajan kanssa ja ajan kokemusta tutkien. Työsuunnitelmaani kuuluu esimerkiksi monivuotisia prosesseja ja monipäiväisiä teoksia. Haluan sitoutua hitaaseen ja jatkuvaan työskentelyyn, jonka liike on aaltoilevaa ja kerrostuvaa. Paneudun erityisesti kestollisuuteen, ja tutkin sitä tekijän ja kokijan perspektiivistä: Millaisia narratiiveja ja sisältöjä ajan dramaturginen manipulointi ja uudelleenjärjestely luo esityksiin? Minkälaista kokemusta se synnyttää? Teen tilaa ja aikaa maailmassa, jossa aika on loppumassa. Oman työskentelyni ja teosteni lisäksi kohdistan apurahaa myös aikaan, jota voin lahjoittaa toisille. Asetun käytettäväksi oman tietotaitoni rajoissa ja laajennan taiteellisen toiminnan maisemaa. Samalla teen nautinnollista käännöstä pois monumentaalisesta ja näkyvästä, tunti neljäkymmentä minuuttia kestävästä teatterikaanonista, jossa teoksen sisältö on selkeästi artikuloitu kolmessa virkkeessä. Käännyn kömpelösti kohti vuotavia ja valuvia reuna-alueita ja sotkuisia marginaaleja, joissa flirttailen sen kanssa, etten tiedä enkä osaa, ja jossa esityksetkin saattavat kestää vain kolme minuuttia. Harjoittelen irtipäästämistä tehokkuudesta, kurinalaisuudesta ja kilpailuhenkisyydestä. Työskentelyni ei ala mistään eikä lopu mihinkään, vaan se on jatkuvaa ja jokapäiväisen läpäisevää. Tämä jatkumo sisältää erilaisia projekteja, työryhmiä, työtapoja ja työvaiheita. Kääntyessä kysyn itseltäni: Millainen taiteilija olisin jos en etsisi tunnustusta? Minkälaisia asenteita ja rakenteita kannan ja kannattelen? Miten voin tehdä tilaa toisille ja toimia teosteni ulkopuolella? Hakemukseen sisältyvät hankkeet liikkuvat ekokriisin kärjistämissä olosuhteissa, joita lähestyn erilaisten temaattisten maisemien kautta: Ejaculation futures, Sessions, Saimaan sydän, Levottomuus, Takapiha, Suurtärinä.

Työskentelin apurahakaudellani teatterin ja esitystaiteen kentällä Suomessa ja ulkomailla ohjaajana, dramaturgina, esiintyjänä ja tuottajana. Apurahani oli osoitettu työskentelyyn ajan kanssa ja sen kokemusta tutkien, esimerkiksi ajan dramaturgisia ulottuvuuksia työkaluna käyttäen, monimuotoisten kestollisuuksien parissa. Jälkikäteen ajatellen aika tunkeutui ja vaikutti työskentelyyni merkittävästi myös näyttämön ulkopuolella, kun apurahakauteni sijoittui pandemian, Ukrainan sodan, ekokriisin eskaloitumisen, oikeistohallituksen nousun ja Gazan kansanmurhan ravistelemaan todellisuuteen. Jaetussa ajassa tapahtuvat muutokset liikuttivat näyttämöitä joilla työskentelin, ja muovasivat prosesseja sekä teosten sisältöjä, niiden esittämiä kysymyksiä ja niiden aiheuttamaa kokemuksellisuutta.
Ehkä konkreettisin ajan vaikutus työskentelyyni oli kuitenkin se, kuinka ajan ja hitauden kanssa työskentely muuttui pandemian sekoittaman aikataulutuksen myötä suorastaan kaoottiseksi. Kaikki tämä jätti jälkensä hermostoon, teoksiin ja praktiikkaan. Hitauden kanssa työskentelystä tuli eräänlaista rauhan etsimistä maailmassa missä kaikki palaa, ympärillä romahtelee, asioihin voi luottaa vasta kun asiat tapahtuvat ja tunnettu todellisuus on keikahduspisteessä.

Apurahakauden projektit ja kohtaamiset synnyttivät ajattelussani uusia kysymyksiä ja kiinnostuksenkohteita kuten mikä on näyttämön potentiaali monikriisien aikakaudella, kuinka neuvotella niiden rakenteiden kanssa joissa työskentelemme, miten esityksiä voisi levittää näyttämöiden ulkopuolelle ja kasvattaa niiden sfääriä sekä kuinka tehdä näyttämötaidetta jota ei voi ohittaa?