Taiteellinen työskentely

Haluan vastustaa epätoivoa ja kauhua, joita taiteellisen työn merkityksen ja päämäärien epävarmuus ja moninaisuus synnyttävät. Epäuskon hetkellä tartun usein taidemaalari Agnes Martinin muistiinpanoista koottuun teokseen Hiljaisuus taloni lattialla. Martin kirjoittaa: Taiteilijan elämä tarjoaa / erittäin hyvän tilaisuuden elää. Yritän pitää tämän ajatuksen mielessäni. Toisaalla Martin toteaa: Olla ajattelematta, suunnittelematta, laskelmoimatta on itsekuria. Olla välittämättä tai pyrkimättä mihinkään on itsekuria. (…) Lyötynä seisot talosi ovella ja toivotat tervetulleeksi tuntemattoman ja heität olkasi yli kaiken tunnetun ja tiedetyn. Martinin tavoin haluan toivottaa tuntemattoman tervetulleeksi ja heittää olkani yli sen, minkä kuvittelen tietäväni. Haluan löytää todellisuudesta lumoutumista ja iloa. Työskentelen monin välinein, viime vuosina erityisesti kuvanveiston, installaation, tekstin ja videoiden parissa. Apurahakauden aikana haluan kehittää eteenpäin alkuvuodesta 2023 liikkeelle lähteneitä ajatuksia asetelmamaalauksen lajityypistä, jotka ottivat muodon mm. touko-kesäkuussa SIC-galleriassa Helsingissä esillä olleessa näyttelyssäni Still Life with Basket of Fruit. Minua kiinnostaa asetelmaperinteen kytkös yhtäältä arkiseen ja kodinomaiseen, toisaalta keinotekoiseen ja fantasmaattiseen. Asetelmissa on usein kuvattu ruokaa, käyttöesineitä, erilaisia materiaalisia laatuja ja kodin piiriin kuuluvia tai feminiinisinä nähtyjä tiloja, sekä toisaalta myös hajoamista, vuotamista ja roskaa, ylijäämää. Haluan apurahakauden aikana kehittää eteenpäin taiteellista kieltä, jossa ovat läsnä kuvallinen, materiaalinen ja kerronnallinen, sekä näiden keskinäinen neuvottelu ja jännite. Ajattelen tulevia teoksiani rhopografis-fantasmaattisina tutkielmina (kreik. rhopos = joutava esine, pieni asia; phántasma = haamu, illuusio, fantasia). Lähestyn ajatuksia tämänhetkisyydestä, arkisista ja ylläpitävistä toimista, sekä toisaalta raunioista ja historiallisista kasaumista.