Taidetanssijan työskentely

Tanssi on maailmassa olemisen tapani. Tanssi on tapani ajatella, uusiutua, hahmottaa asioita, muodostua, paljastaa. Tarvitsen aikaa olemiseen. Tarvitsen aikaa ajatella ja ihmetellä. Tarvitsen aikaa teosten yhteyteen ja niiden ympärille. Tarvitsen taloudellisen tuen taiteellisen työskentelyni turvaamiseen. Taidetanssijan praktiikassani harjoitan, todennan ja synkronisoin ajatusteni voimia, kokemusteni kirjoa, kehoni ihmeellisyyttä, herkkyyttäni henkiseen sekä synergian merkitystä. Tanssini avaa yhteyksiä maailmaan, kutsuu kokemaan ja näkemään ehdotuksia, aistimaan kosketuskohtia todelliseen. Taiteeni tanssittaa katsojaa. Muutun ja muutan maailmaa luovassa ajattelussani, kehollisuudellani, taideteoksinani. Olen matkalla kohti vaikeasti lähestyttävää, kompleksista ja kipeää aihetta. Työstän taiteen keinoin kokemustani läheisen joutumisesta mielisairauteen. Tarvitsen muotoja kokemuksilleni objektin, tekstin, tanssin keinoin. Minun turvani joutui vankilaan ei-mihinkään, harhaan. Haluan saada kokemuksilleni, tälle epämääräiselle hirviölle muodon, muotoja. Materialisoida jotain mikä tuntuu asuvan ei-missään. Haluan osoittaa tälle vihani, suruni, pettymykseni. Haluan runnoa sitä kunnolla. Hyväksyä kädettömyyteni asian edessä. Matka tätä painavaa aihetta kohden täytyy käydä seitsemän muun teosaiheen lävitse. Teokset 2020–2023: I like to talk the Winds, MONUMENTS, And Life, Tunneli, 1 2 1 2, KUPLAT-JUHLAT, Säie ja Tämän edessä olen sanaton.

Hanke toteutui koronasta ja muista elämän yllättämistä muutosliikkeistä huolimatta pitkälti suunnitelmieni mukaan. Apurahakaudellani tammikuusta 2020 kesäkuuhun 2022 pystyin työstämään, harjoittamaan ja esittämään suunnitelmissa olleita teoksia. Olosuhteet siirsivät, sävyttivät, kerrostivat teoksia ja resilienssiä testattiin, uudelleen säädeltiin. Olin sisällyttänyt hankkeeseeni vaikean ja valtavan aiheen. En edennyt sen työstämisessä ajattelemallani tavalla, vaan elämä puuttui peliin, ja paiskasikin minut heti kättelyssä ja vielä kerran vasten seinää. Elämällä olikin antaa psykofyysinen transformaatio-ohjelma: tuntui, että se halusi minun käyvän läpi jotain ja jotenkin, jotta aiheeni tulisi soluistani syväpuhdistetuksi. Elämä asetti minut sanattomaksi, läksytti ja ohjeisti siirtymään tämän kauden päätteeksi uusille vesille.

Ehkä hankkeessani tavoittelemiani muotoja siirtyi toteutuneisiin teoksiin tai ehkä ne näyttäytyvät tulevissa töissäni. Matkan voisi ainakin sanoa toteutuneen.

Koollekutsuin, koreografioin, esitin, tuotin ja projektiohjasin teoksen I Like to Talk to the Winds.
Tanssin, esiinnyin ja osallistuin koreografiseen työhön teoksissa Monuments, and Life ja Ihona.
Kuratoin, tuotin, koreografioin ja esitin teosparin: Päätös ja Seija's work.