Suomen unohdettu siirtomaa? Petsamo kansallisessa muistissa ja ylirajaisissa yhteyksissä

Hakemuksen tiivistelmä

Vuonna 2021 tuli kuluneeksi 100 vuotta Petsamon ensimmäisestä suomalaisesta kesästä, mutta Suomi tuntuu unohtaneen koko asian. Mitään virallisia tilaisuuksia tai muita muistamisia ei pidetty. Juhlakirjoja tai tutkimuksia ei julkaistu. Petsamo on eittämättä historiamme marginaaleissa, unohdettuna ja ulkoistettuna kansallisesta tarinastamme. Näin ei kuitenkaan ole aina ollut. Tutkimalla Petsamon merkitystä aikalaiskuvauksissa ja muistissa aina 1800-luvulta nykypäivään tuotamme uutta tietoa siitä millaisia merkityksiä alueelle on annettu ja miten Petsamo on rakentunut paikallisesti, kansallisesti ja globaalisti. Lähestymme Petsamoa moniäänisenä ja monikerroksisena rajaseutuna, hahmottaen sen roolia Suomen kansallisessa historiassa kuin myös arktisen alueen verkostoissa sekä globaaleissa yhteyksissä. Petsamo nähdään kilpailtuna tilana, kohtaamispisteenä kolttien, suomalaisten, karjalaisten, venäläisten ja norjalaisten kesken, joka oli niin tärkeä kotiseutu ja kuulumisen paikka kuin laajenevien valtioiden ja imperiumien rajaseutu, jonka hallinnasta useat osapuolet kamppailivat. Petsamolle ominaista olivat niin liukuvat identiteetit kuin rodullistamisen luomat hierarkiat, paikalliset etniset yhteisöt kuin kansallisen merkityksen löytäminen ja rakentaminen. Projektimme kantavan ajatuksen mukaan Petsamon historiaa ei tule ymmärtää yksinomaan kansallisen historiankirjoituksen kautta, vaan sitä tulee lähestyä erilaisten vuorovaikutussuhteiden, kanssakäymisten ja kerrostumien kautta. Tutkimme ihmisten liikkuvuutta (matkailijat, tiedemiehet, asuttajat, alkuperäiskansat), ryhmien välisiä valtasuhteita, ja muistamisen kulttuurin eri tasoja, sekä diskurssianalyysin että kokemushistorian vinkkelistä. Samalla kehitämme työkaluja erityisesti pohjoisten rajaseutujen kolonialismin tutkimukseen, ja teemme arktisten alueiden kolonialismia tutummaksi laajemmalle yleisölle.