Stabat Mater dolorosa – Sukupuoli ja myötätunnon merkitys keskiajalla

Hakemuksen tiivistelmä

Tutkimushankkeen ytimessä on tutkia myötätunnon käsitteen merkityksiä keskiajalla. Sen erityisenä painopisteenä on saada selville mikä on sukupuolen merkitys myötätunnon ilmaisemisen kehittymisessä. Myötätunto, compassio, liitetään usein "naismaiseen" tapaan tuntea ja osittain sen vuoksi se on jäänyt keskiajan tutkimuksessa marginaaliin. Tutkimukseni tavoitteena on eritellä myötätunnon merkitystä keskiajan käytännöissä ja osoittaa sen merkitys ihmiskuntaa yhdistävänä, rauhaa rakentavana voimana sekä yhtenä tulkinnan avaimena keskiajan kulttuuriin.

Tutkimushankkeen ytimessä oli tutkia myötätunnon käsitteen merkityksiä keskiajalla. Sen erityisenä painopisteenä oli saada selville mikä on sukupuolen merkitys myötätunnon ilmaisemisen kehittymisessä. Myötätunto, compassio, liitetään usein "naismaiseen" tapaan tuntea ja osittain sen vuoksi se on jäänyt keskiajan tutkimuksessa marginaaliin. Se alkoi voimistua noin 1000-luvulta lähtien ja sen huippu saavutettiin noin 1400-luvulla. Compassio, myötätunto tai myötäkärsiminen eroaa esimerkiksi säälin ja empatian tuntemisesta siten, että siihen kuuluu aina aktiivinen elementti. Keskiajalla ajatuksena oli, että se joka tuntee compassiota jotakuta kohtaan haluaa ehdottomasti myös tehdä jotain toisen kärsimyksen helpottamiseksi. Keskiajalla ihmisiä haluttiin kannustaa tähän compassion kokemiseen. Sitä oli mahdollista oppia ja yksi tapa sen oppimiseen oli kirjallisuus, erityisesti bestseller-teos Meditationes vitae Christin kuunteleminen. Toinen väylä oli taide. Esimerkiksi krusifiksit eli Jeesusta ristillä esittävät teokset pyrittiin tietoisesti luomaan sellaisiksi, että ne liikuttavat katsojaa. Tavoitteena oli vaikuttaa ihmisiin niin, että he eläisivät hyveellistä ja lähimmäiset huomioon ottavaa elämää. Tästä syystä voi sanoa, että compassio on yhteiskunnallisesti merkittävä tunne ja sille on käyttöä nykyaikanakin.