Sotilaallisen vallan kieli suomalaisessa demokratiassa

Tutkimme hankkeessa militarisoitunutta kieltä ja sen suhdetta demokratiaan Suomessa. Militarisoituminen viittaa sotilaallisten arvojen vahvistumiseen yhteiskunnassa. Militarismi näkyy sekä siviili- että sotilasasioissa, mm. siinä, miten asevoimilla ja sotilailla on erityinen asema yhteiskunnassa, kuinka aseellinen puolustus nähdään kyseenalaistamattomana ratkaisuna turvattomuuteen. Se näkyy myös siinä, kuinka sotilaallisiin arvoihin nojaava kieli ja käytännöt läpäisevät koko yhteiskunnan. Lisäksi maanpuolustukseen liittyvät asiat ovat koskemattomia, tabumaisia ja usein salaisia. Yhteiskunnan militarisoituminen tulee esiin erityisesti sotavoimien ja demokratian välisissä jännitteissä ja ristiriidoissa. Kysymme hankkeessa, millaista on militarisoitunut kieli, millaisia ovat sotilaalliset valtarakenteet ja käytännöt sekä sitä, millä tavoin kieli edistää militarisoitumista. Lähtökohtamme on, että militarisoitunut kieli korostaa ja piilottaa sotilaallisen vallan erityisasemaa sekä siihen sisältyvää väkivaltaa. Se myös ylläpitää epädemokraattisia piirteitä suomalaisessa yhteiskunnassa. Ymmärrämme militaristisen kielen kirjoitettuna, puhuttuna, retorisena, esteettisenä, rituaalisena, kehollisena ja performatiivisena. Teemme militarisoitunutta kieltä näkyväksi kriittisen militarismitutkimuksen, taiteellisen tutkimuksen ja feministisen tutkimuksen teoreettisista ja menetelmällisistä lähtökohdista. Hanke jakaantuu kolmeen alaprojektiin: 1) militarisoituneen kielen poikkeuksellisuus ja piilottelevuus, 2) isänmaallinen ja sotaisa retoriikka ja 3) militaristisen kielen äänekkyys ja performatiivisuus. Nelivuotinen hanke tuottaa tutkimusartikkeleita, toimitetun suomenkielisen kirjan, tieteellisen lehden erikoisnumeron sekä ääni- ja videoteoksia, performansseja ja runoutta.