FM Pölkki Miika

Sivellinkirjoituksen rooli Itä-Aasian kulttuuripiirin perustana

Tieteellinen tutkimus / siihen pohjautuva työ | Yksivuotinen

Itä-Aasian kulttuuripiiriä sivellinkirjoituksesta kehkeytyneenä ilmaisukielenä ja maailmaa järjestävinä tyyleinä hahmottava teos selvittää aakkospohjaisista kulttuuripiireistä poikkeavan, kirjoitettuun sanaan nojautuvan itäaasialaisen kulttuuripiirin jäsentymistä. Puhutun kielen, sisäisen puheen ja kirjoitetun kielen lisäksi myös kirjoitusmerkit elimellisenä osana kieltä, sanoja ja maailmanhahmotusta ymmärtävää sivellinkirjoitusta tarkastellaan sivellinpuremasta (jap. hisshoku) kehkeytyvänä ilmaisukielenä, maailman (paperin) ja siveltimen välisestä jännitteestä kehkeytyvänä ilmaisutyylinä ja sen myötä syntyvinä kulttuurisina tyyleinä. Toisin kuin kaunistelevaa (kreik. kallos) kirjoitusta (kreik. graphein) tarkoittava kalligrafia, itäaasialainen sivellinkirjoitus (jap. sho) on kaksi- tai kolmivaiheisen kosketuksen välityksellä tapahtuvaa maailmaan (kiveen, paperiin) pureutumista ja kaivertumista. Kohtaamisesta (päästä), yhteen hiertyvästä kulusta (vartalosta) ja erkaantumisesta (hännästä) muodostuva sivellinpurema on paitsi kirjoittamistoimintaa sysäävä voima myös laadullisesti ihmiseksi kypsyttävä kulttuurinen tyyli. Näin ymmärretyssä kulttuuripiirissä on kirjoittaminen yhdistyy elämisen tyyliin, joka syntyy, kun kirjoittamistoiminta moninkertaistaa ja ulotteistaa puhutun maailman. Itä-Aasiassa noin 200 eaa tapahtuneen varhaisesta myyttis-uskonnollisesta maailmankuvasta irtautumisen seurauksena kirjoittamistoiminta korvasi vanhakantaisen uskonnon roolin, ja kielen luottamuksen takaajaksi nousi kirjoitustoiminta. Näin hahmotettavassa ympäristössä kirjoittaminen on historian sakeisiin kerroksiin kaivautumista, sillä sivellin toimii kuin kuokka, mutta se mikä nousee esiin ei koskaan ole historia sellaisenaan, vaan vinoumia sisältävä tekele, joka kohdataan sivellinkirjoituksen uutena - tai jopa sen historiaa uudistavana - ilmaisimena.