Sienten monimuotoisuus perinnebiotoopeilla

Hakemuksen tiivistelmä

Väitöskirjassani tutkin metsälaitumien ja niittyjen sienilajistoa Keski-Suomessa. Kaikki Suomessa esiintyvät perinnebiotoopit on luokiteltu uhanalaisiksi luontotyypeiksi ja lisäksi niillä on toiseksi eniten uhanalaisia lajeja Suomessa. Niityillä tehdyissä sienitutkimuksissa on havaittu niiton kasvattavan lajirunsautta niittämättömiin alueisiin verrattuna. Laidunnuksen puolestaan on todettu tarjoavan niittyjä laajemman elinympäristöjen kirjon lajeille, jolloin lajirunsaus voisi nousta korkeammaksi. Kuitenkin perinnebiotoppien sienilajistosta tiedetään varsin vähän. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää kuinka metsälaitumien laidunnus, historia ja laitumen ympäristötekijät vaikuttavat mykorritsa- ja lahottajasienten lajimääriin ja yhteisöihin. Lisäksi selvitän kuinka laidunnus ja niitto vaikuttavat lahottajasienten lajimääriin ja yhteisöihin niityillä, sekä voiko tienvarret toimia niittyjen korvaavina elinympäristöinä lahottajasienille. Haluan myös selvittää, voiko putkilokasvit toimia sienilajiston indikaattoreina metsälaitumilla. Keräsimme sieniaineiston Keski-Suomessa sijaitsevilta 36 metsälaitumelta, joista puolet oli tutkimushetkellä laidunnuksessa ja puolet laiduntamatta. Lisäksi keräsimme sieniaineistoa tien pientareilta, laidunnetuilta niityiltä ja niitetyiltä niityiltä yhteensä 36 kohteelta. Kohteilta on kerätty sieninäytteitä, jotka määritän mikroskoopilla. Tämän jälkeen analysoin aineiston ja julkaisen tulokset tieteellisissä julkaisusarjoissa. Raportoin tuloksista myös ympäristöhallintoon.