Saamelaisten ja poron välinen hallinta siidajärjestelmässä

Miten alkuperäiskansan ja eläinten väliset hallintamallit voivat toimia nykypäivänä kolonialistisessa valtiossa, joka ei tunnusta niiden olemassaoloa? Tämä tutkimus tarkastelee saamelaisen poronhoidon hallintaa siidajärjestelmässä ihmisen ja poron välisen suhteen kautta. Poro on ollut saamen kansan elinehto arktisella alueella vuosituhansien ajan, mutta nykypäivänä saamelainen poronhoito on vakavasti uhattuna Suomessa. Väitöskirjassani tutkin, millainen hallintamalli siida on ja miten suomalainen kolonialismi vaikuttaa siihen. Olen erityisesti kiinnostunut siitä, millaiseen ontologiseen ajatteluun siidajärjestelmä perustuu, millaisia lakeja ja niitä vastaavia käytänteitä siidajärjestelmässä on sekä siitä, mitä ongelmia suomalainen hallinto aiheuttaa saamelaiselle poronhoidolle. Tutkimuksen kohteena on kolme saamelaisyhteisöä eli Kaldoaivin, Käsivarren, ja Näkkälän paliskunnat Pohjois-Suomessa. Tutkimus perustuu täysin alkuperäiskansa- ja saamelaislähtöisiin teorioihin ja metodeihin. Tämä tarkoittaa, että tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on saamelaisten poronhoitajien oma ajattelu, joka asettuu vuoropuheluun kriittisen alkuperäiskansatutkimuksen kanssa. Tutkimuksen menetelmänä ovat poronhoitajien haastattelut, porojen paimennus metsissä ja tuntureilla sekä omakohtaiset kokemukseni saamelaisena poronhoitajanaisena. Vaikka porohoito on edelleen hyvin merkittävä elinkeino saamelaisille, saamelaisten ja poron välistä yhteiskunnallista elämää ei ole aikaisemmin tutkittu.