Apurahat ja residenssipaikat

Taide

Ruualla rakentaen

Hakemuksen tiivistelmä

Syötyäsi lavastusta, se on erottamaton osa sinua. Tämän konkreettisen tapahtuman voi nähdä metaforana, mutta se on myös ekologinen materiaalivalinta. Uusmaterialismin inspiroima ajatus muistakin rinnakkaisista olevaisuuksista näyttämöllä. Työskentelen skenografina ja kuvataiteilijana, ja olen viime vuosina tutkinut tapoja muuttaa teoksissa käyttämiäni materiaaleja ekologisemmiksi. Ensi vuoden 2024 nykytanssin projekteihini olen muuttanut materiaalivalintani radikaalisti ekologisemmiksi. Lavastuksissa käyttämäni materiaalit tulevat olemaan maatuvia ja suureksi osaksi syötäviä. Tanssitaiteen ruumiillisuus mahdollistaa luontevasti syötävien lavastusmateriaalien käytön, se myös sisällöllisesti tukee posthumanistisien kysymyksien käsittelyä, joka on näiden kaikkien teoksien taustalla.

Ruualla rakentaen

Sain Koneen Säätiöltä vuoden mittaisen apurahan hankkeelleni Ruualla rakentaen syksyllä 2023.

Apurahakauden aikana keskityin skenografiseen tutkimukseen ja taiteelliseen työskentelyyn, jossa syötävät ja biohajoavat materiaalit olivat keskiössä. Kasvatin itse materiaaleja ja tein runsaasti kokeita – osa onnistuneita, osa katastrofeja.

Alkuperäisistä projektisuunnitelmista osa muuttui tuotannollisista syistä, ja muutama suunniteltu teos muuntui toiseksi. Apurahan turvin sain kuitenkin keskittyä skenografina kolmeen teokseen: Katso minua silmiin, Crossing Latitudes ja Sweet Disasters.



Katso minua silmiin
Janina Rajakankaan Kitka-kollektiiville ja 65+ naisille koreografioima yhteisöllinen teos sai ensi-iltansa Stoassa 22.5.2025. Eri-ikäiset naiset tanssivat lähietäisyydellä yleisöstä. Teoksen keskiössä oli kohtaamisen ja suoraan silmiin katsomisen parantava voima. Suunnittelemani yhteinen peitto/lattia oli rakennettu sisalkuidusta.



Crossing Latitudes
Favela Vera Ortizin teos sai ensi-iltansa 2018 Espoon teatterissa, mutta alkuperäistä skenografiaa ei voitu säilyttää. Teos kutsuttiin uudelleen Tanssin Virtaa -festivaalille toukokuussa 2025. Ehdotin siihen uutta, syötävää lavastusta: sellistin lava rakennettiin riisinuudeleista, ja esityksen jälkeen yleisö sai syödä sen. Nuudelit toimivat myös kauniina pohjana videoprojisoinneille. Puvustuksen yläosa tehtiin lateksista (kumipuun maidosta), alaosa säilyi alkuperäisestä. Kaikki materiaalit kierrätettiin tai syötiin.



Sweet Disasters
Aloitin työskentelyn teoksen parissa keväällä 2024 koreografi Karolina Ginmanin kanssa. Tutkimme mm. hattaran pilvimäistä ja tahmaista olemusta ja sen myös yhtäkkistä katoavaisuutta sokerin muuttaessa olomuotoaan. Lokakuussa 2024 residenssin päätteeksi järjestimme demo-esityksen Ehkä-tuotannolla Turussa. Teoksen ensi-ilta on keväällä 2027.

Takaisin apurahalistaukseen