Runomuotojen ja mitallisuuden parissa työskentely

Hakemuksen tiivistelmä

Työskentelen hankkeessani runomuotojen ja -mittojen parissa ja kartoitan niille paikkaa suomalaisessa nykyrunoudessa. Hanke koostuu runokirjasta, esseestä ja runosuomennoksista. Runomuodot, kuten sonetti, villanelle ja gaseeli, ovat suomenkielisessä runoudessa modernin ajan tuontitavaraa pitkälti indoeurooppalaisista kielistä, kun taas mitallisuutta on suomalaisessa kansanrunoudessakin. Vaikka suomalaisessa nk. taiderunoudessa on käytetty monenlaisia muotoja ja mittoja, vain kalevalamitalla on laajempaa kulttuurista tunnusarvoa. Tähän suhtaudun positiivisesti: muotojen ja mittojen kenttä on Suomessa verrattain vapaa, mikä mahdollistaa niiden kehittelyn ilman vakiintuneiden konventioiden painolastia. Olen kiinnostunut etsimään ajassamme vähän käytettyjä, haipuvia tai unohdettuja muotoja, joille annan uuden merkityksen nykyisyydessä. Muodot ja mitat eivät ole kuitenkaan suljettu alue, vaan niitä on mahdollista luoda uusia. Runomuodot ja -mitat toimivat omalla, rakenteeseen ja rytmiin pohjaavalla logiikallaan. Niinpä ne irrottautuvat ajattelusta, jossa teksti rinnastuu viestiin ja runous puheeseen. Sen sijaan ne luovat omalakista runoutta, jota ei voi ymmärtää muodosta ja mitasta irrallaan. Ne tarkentavat lukemista säkeistöstä säkeen ja sanasta tavun tasolle. Täten ne voivat myös laajentaa nykyrunouden ilmentämiä kielisuhteita. Runoutta on kirjoitettu jo niin pitkään ilman muotoa tai mittaa, että niiden käytössä ei ole nykyään kysymys formalistisesta pakosta vaan mahdollisuudesta ilmaista niiden kautta jotain muodosta ja mitasta nousevaa. Rinnastuessaan aikamme vapaarytmiseen runoainekseen muotoa ja mittaa noudattavat runot eivät ilmenekään itseensä sulkeutuvina kokonaisuuksina, vaan sirpaleina kirjallisen kulttuurin virtaavassa kiertokulussa.