Puhutun suomen reaaliaikainen hahmottaminen eri puhetilanteissa

Hakemuksen tiivistelmä

Ihminen hahmottaa kuulemaansa puheen virtaa samoin kuin muutakin kognitiivista syötettä: palastelemalla sitä sopivan kokoisiksi yksiköiksi (chunking). Mutta millaisia nämä ymmärtämisen yksiköt ovat? Mikä on intonaation rooli palastelussa ja kuinka syntaksi ohjaa kuulijaa? Entä miten vuorovaikutustilanne, puheen suunniteltuus ja osallistujaroolit vaikuttavat palasteluun? Väitöskirjatutkimuksessani selvitän, millaisina segmentteinä suomen puhujat ymmärtävät kuulemaansa puhetta erilaisissa puhetilanteissa. Tätä luonteeltaan psykolingvististä kysymystä tarkastelen vuorovaikutuslingvistiikan viitekehyksestä, mutta tutkimuksessani on myös foneettisia ja kognitiivisen kielentutkimuksen ulottuvuuksia. Hyödynnän uudenlaista metodologiaa, jota on jo käytetty englannin kielen tutkimiseen, mutta suomesta vastaava tutkimustieto puuttuu. Tutkimukseni avaakin ikkunan kielitypologiselle vertailulle ja auttaa osaltaan hahmottamaan suomen erityispiirteitä suhteessa indoeurooppalaisiin verrokkikieliin. Tuloksia voidaan hyödyntää myös esimerkiksi kielelliseen saavutettavuuteen liittyvien sovellusten kehittämisessä. Tutkimukseni keskiössä on vertailu eri puheen lajien välillä: aineistona on lukupuhetta (esim. äänikirja), monologityyppistä spontaania puhetta (esim. esitelmä) ja dialogista arkikeskustelua. Aineistotyypit muodostavat jatkumon puheen suunniteltuuden (valmiiksi kirjoitetusta täysin tilanteessa syntyvään) sekä kuulijan osallistujaroolin suhteen (spesifioimaton kuulijajoukko, joka ei vaikuta puhetilanteen etenemiseen vs. yksi osallistuva keskustelukumppani). Eri aineistotyyppien systemaattinen vertailu puheen virran hahmottamisen näkökulmasta tuokin uutta tietoa myös näistä puheen lajeista.