Apurahat ja residenssipaikat

Tiede ja taide

Peuransarveen tallennetut tarinat: digitaaliset ihmistieteet ja taiteellinen tutkimus kivikauden Suomen tarinankerrontaperinteen tutkimusmenetelminä

Tarinat sekä niiden tuottaminen ja kuluttaminen ovat keskeinen osa ihmisten elämää. Voidaan jopa sanoa, että tarinankerronta on inhimillisyyden ytimessä, sillä yksikään muu eläin ei kokoonnu samalla tavalla tarinoiden ääreen kuin ihminen. Tässä hankkeessa tarinankerrontaa tutkitaan kivikauden Suomen näkökulmasta. Vaikka kivikauden suullinen perinne on jo kadonnut, on selkeää, että tarinat ja kerronta ovat olleet merkityksellisiä myös tämän aikakauden ihmiselle. Koska kirjoitustaitoa ei vielä tunnettu, oli tarinaperinteellä keskeinen rooli mm. yhteisön menneisyyttä ja maailmankatsomusta käsittävän tiedon siirtämisessä. Tarinoiden avulla voitiin esimerkiksi välittää tietoa metsästystavoista tai keräilyyn sopivista kasveista. Näin ollen suullinen perinne mahdollisti tuhansien ihmisten kollektiivisen tiedon tallettamisen. Huolimatta tarinankerronnan merkityksestä ihmisyhteisöille, on tarinaperinteen tutkimus uusi avaus Suomen kivikauden tutkimuksessa. Edeltävä tutkimus onkin ehkä hyväksynyt ajatuksen siitä, ettei aineettomaan perinteeseen päästä käsiksi arkeologisin tutkimusmenetelmin. Samalla tavalla kuin muutkin kivikauden ihmisen toiminnot, tarinaperinne nivoutuu kuitenkin kehollisuuteen ja materiaaliseen kulttuuriin; esimerkiksi tanssitaiteessa tarinoita kerrotaan liikkeen kautta, kun taas kuvataiteessa tarinat piirtyvät taideteokseen. Samalla tavalla myös kivikauden tarinankerronta on voinut ilmentyä materiaalisesti erilaisissa esineissä ja kuvissa - aineistossa, joka on myös arkeologisen tutkimuksen tavoitettavissa. Tämä hanke toimii pilottitutkimuksena, jossa tutkitaan kivikauden Suomen tarinankerronnan materiaalisia ja toiminnallisia ilmentymiä. Lähestymme tutkimuskysymystämme innovatiivisesti yhdistämällä digitaalisten ihmistieteiden tutkimusmenetelmät taiteelliseen ilmaisuun ja taiteen tutkimukseen. Hanke etsiikin rohkeasti uudenlaista tapaa ymmärtää ja dokumentoida tarinankerrontaa aikakaudella, jonka kieli on jo kadonnut.

Hankkeemme ’Peuransarveen tallennetut tarinat: digitaaliset ihmistieteet ja taiteellinen tutkimus kivikauden Suomen tarinankerrontaperinteen tutkimusmenetelminä̈’ kysyi voiko tarinankerrontaperinnettä tavoittaa arkeologisesta aineistosta? Otsikkonsa mukaisesti hanke pureutui kivikauden tarinaperinteen materiaalisiin ja toiminnallisiin ilmentymiin. Hankkeen keskiössä̈ oli Hattulan Lepaavirrasta 1950-luvulla löydetty sarviesine, joka on ajoitettu noin 8000 vuoden ikäiseksi. Esine on kuvioitu aikakaudelle tyypillisin geometrisin kaiverruksin ja se muistuttaa muodoltaan jotain eläintä tai usean eläimen yhdistelmää̈. Erikoisen esineen käyttötarkoitus on epäselvä̈, mutta sen eläinmuodot saattaisivat liittää̈ sen mm. tarinankerrontaan.

Koska eläinmuodot näkyvät erityisen hyvin esineen heittämässä̈ varjossa, tarkastelimme hankkeessa esineen roolia performatiivisen tarinankerronnan näkökulmasta: olisiko kerrottua tarinaa voitu tukea valon ja varjon avulla? Lähestyimme kysymystä tutkimalla, minkälaisia hahmoja esineen 3D-tulosteesta nousee esille erilaisissa luonnonvaloissa valon kulmaa ja heijastuspintaa muuttelemalla. Monitieteisen tutkimuksemme lopputuloksena havaitsimme, että sarviesineestä saadut varjot olivat monimuotoisempia kuin ennen tutkimuksen alkua arveltiin. Tutkimuksemme tulokset viittaavatkin siihen, että esinettä olisi hyvin voitu käyttää performatiivisessa tarinankerronnassa.

Olemme käsitelleet hankkeen parissa tuotettua dataa, metodiikkaa sekä hankkeen tutkimustuloksia useissa tieteellisissä artikkeleissa ja esitelmissä. Hankkeen lopputuloksena tuotettiin lisäksi kaiken kaikkiaan neljä toisiaan tukevaa teosta tai teoskokonaisuutta: varjoteatteriesitys, videoteos, ääniteos ja valokuvanäyttely. Lisäksi tutkimusprosessin vaiheista kuvattiin dokumentaari ja prosessi dokumentoitiin myös valokuvaamalla. Teosten tarkoituksena oli paitsi visualisoida ja tallentaa tutkimus ja sen tulokset myös luoda erityinen taiteellislähtöinen tulkinta tutkitusta aiheesta.

Takaisin apurahalistaukseen