Apurahat ja residenssipaikat

Taide

Paikka- ja kontekstisidonnainen tutkimus ja uuden teossarjan työstö Euraasiassa (Kiina, Japani, Hollanti, Suomi)

Projekti tutkii taiteen keinoin ja sen kautta perinne- ja ei-inhimillisen tiedon, kuten esimerkiksi samaaniparantajien, rituaaleja ja niiden suhdetta tutkimuskohteiden lohduttamattomasti saastuneeseen luontoon ja harvinaisten maametallien ja (ydin)energian tuotantoon, joiden häikäilemätön metsästys on huipputekniikkayhteiskuntiemme olennainen aineellinen perusta. Kiinassa vallitsevasta hengellisten käytäntöjen vainoamisesta ja Japanin modernisuudesta ja synkretismistä huolimatta samanismia ja shinto-perinteitä (kuten ennustaminen, hengen hallussapito ja shamanistinen parantaminen) eri muodoissa harjoitetaan maissa edelleen aktiivisesti. Toisaalta Kiina on harvinaismaametalliraaka-aineiden suurin tuottaja ja Japanin teollisuus (teknologian lisäksi ydinteollisuus mukaan lukien) on yksi suurimmista kuluttajista. Tämä ristiriitaisuus ja ikivanhojen henkisten käytäntöjen suhde nykyaikaiseen ajatteluun, teknologiaan ja ekologiaan sekä niiden globaaliin merkitykseen ovat tämän työn ydin. Projekti pohtii animistisia rituaaleja, ‘spektrisien’, subjektien potentiaalia aktiivisina poliittisina ja eettisinä toimijoina. Syvemmän luontosuhteen ja vaihtoehtoisen tietämisen kautta se spekuloi ympäristönsuojelun ja perinne- ja ei-inhimillisen tiedon suhdetta ja erilaisista hallinnon ja tietämisen malleja. Hankkeen kautta kehitämme sarjan multimediakonstellaatiota, joissa video, audio, sensoriset objektit, tekstimuotoiset elementit limittyvät raakamateriaalien kanssa.

Projektin kautta pohdimme Megumi Shimizun kanssa taiteen keinoin ja sen kautta perinne- ja ei-ihmiskeskeisen tiedon tuottamisen muotoja, kuten esimerkiksi šamaaniparantajien rituaaleja ja niiden suhdetta tutkimuskohteiden lohduttamattomasti saastuneeseen luontoon ja harvinaisten maametallien ja (ydin)energian tuotantoon, joiden häikäilemätön metsästys on huipputekniikkayhteiskuntiemme olennainen aineellinen perusta.

Kiinassa vallitsevasta hengellisten käytäntöjen vainoamisesta ja Japanin modernisuudesta ja synkretismistä huolimatta šamanismeja ja shinto-perinteitä, eri muodoissa, harjoitetaan maissa edelleen aktiivisesti. Samanaikaisesti Kiina on harvinaismaametalliraaka-aineiden suurin tuottaja ja Japanin teollisuus (teknologian lisäksi ydinteollisuus mukaan lukien) on yksi suurimmista kuluttajista. Tämä ristiriitaisuus ja ikivanhojen henkisten käytäntöjen suhde nykyaikaiseen ajatteluun, teknologiaan ja ekologiaan sekä niiden globaali merkitys ovat tämän työn ydin.

Yhteistyössä Sisä-Mongolian ja Mantšurian šamaanien, ja Pohjois Japanin Shintolaispappien ja Itakoiden kanssa pohdimme ja kävimme keskusteluja joihin viitaten he kehittivät, kirjoittivat, ja esittivät projektia varten parannus ja manaus rituaaleja ja loitsuja. Näiden pohjalta me taas kehitimme projektia pohtien materiaalisen ja henkisen maailman kytköksiä ja etsien tasapainoa sisäisen ja ulkoisen, näkyvän ja näkymättömän maailman välillä. Šamanistiset ja shinto kosmologiat vaativat kunnioittavaa kohtelua elävälle, animistiselle ja toisistaan riippuvaiselle maailmalle, joka on mystinen, monimutkainen ja herkästi joustava. Teokset puhuvat moniäänisesti siitä että jos Maa nähdään kuolleena materiana, kuten rationaalinen, moderni(sti)ihminen tekee, sitä on helppo käyttää väärin, louhia, manipuloida, myydä ja ostaa loputtomasti voiton tavoittelemiseksi. Todellinen, hengellinen ja spekulatiivinen limittytyy sisältäen muutakin kuin vain ihmiskeskeisiä tulevaisuudenkuvia.

Takaisin apurahalistaukseen