Päämäärät vailla keinoja? Kilpailukyvyn idea Suomen 2010-luvun työmarkkinapolitiikan muutosten ja vientivetoisen kasvumallin eroosion ajurina

Hakemuksen tiivistelmä

Tutkin väitöskirjassani Suomen kilpailukyvyn politiikkaidean sisältöjä, käyttöä ja vaikutuksia 2010-luvulla. Työni yhteiskunnallinen relevanssi on esittää uudenlainen selitys, miksi kilpailukyvyn idean aiemmin vahva kyky sovitella työmarkkinaristiriitoja ja tukea vientivetoista talouskasvua on heikentynyt, vaikka kilpailukyvyn asema politiikassa on säilynyt. Väitöskirja koostuu yhteenvedosta ja kolmesta englanninkielisestä artikkelista, joista kaksi on julkaistu. Lähetän kolmannen artikkelin arvioitavaksi syksyllä 2022. Tutkimus kuuluu poliittisen talouden ja institutionalistisen ideatutkimuksen alaan. Sen aineistona on asiakirjoja, asiantuntijapuheenvuoroja ja uutisia. Tutkimuksen menetelmät ovat laadullinen sisällönanalyysi ja prosessien selittäminen (explaining outcome process-tracing). Ensimmäinen artikkeli analysoi vuosien 2013-15 asiantuntijakeskustelua Suomen kilpailukykyongelmista ja osoittaa politiikkaideassa painopistemuutoksen: ongelman määrittelyssä ja toimenpiteissä yksikkötyökustannukset ohittivat osaamiseen ja innovaatiokyvyn. Toinen artikkeli analysoi Kilpailukykysopimus-prosessissa käytettyjä ideoita sanomalehti- ja dokumenttiaineiston kautta. Löydöstemme mukaan ideoilla voidaan selittää ehtyneiden institutionaalisten resurssien (keskitetty sopiminen) käyttöä sekä intresseiltään eroavien osapuolten sitouttamista toimenpiteisiin tilapäisesti. Pidemmällä aikavälillä intressierot kuitenkin vahvistuvat. Kolmas artikkeli on käsitteellinen. Se yleistää edellisten löydöksiä ja kontribuoi vertailevan poliittisen talouden kasvumalliteoriaan. Kilpailukyvyn idealla legitimoitiin kasvumallin uudistaminen ja resursointi sekä sommiteltiin taloudellisia intressejä sen tueksi (Suomi 90-00 -luvuilla), mutta sen käyttö 2010-luvulla on motivoinut tuottajaryhmien intressejä eriyttäviä ja kasvumallia rapauttavia toimenpiteitä.