Outo aktivismi demokratian mahdollisuutena ja ongelmana

Poliittinen aktivismi saattaa olla ongelma demokraattisille instituutioille. Aktivistit eivät tyydy äänestämään tarjolla olevista vaihtoehdoista tai osallistu keskusteluun ennalta määritellyillä foorumeilla. Toisaalta aktivismi voi olla nimenomaan demokratisoivaa: sen avulla on mahdollista monipuolistaa julkista keskustelua ja edistää kaikkien ihmisten sekä muiden eliöiden oikeuksia ja vapauksia. Erityisen voimakasta demokratisoivaa potentiaalia sisältyy sellaiseen aktivismiin, joka on vakiintuneiden käsitysten tai toimintatapojen näkökulmasta outoa. Nimenomaan oudolta vaikuttaviin tavoitteisiin tai toiminnan muotoihin voi kytkeytyä virkeää ja kekseliästä poliittista mielikuvitusta, joka kykenee haastamaan vallitsevia hierarkioita ja haitallisia yhteiskunnallisia toimintamalleja. Outouden paikantuminen ilmentää samalla, missä mahdollisen poliittisen ajattelun rajat yhteiskunnassa kulkevat. Sietämättömän outoja vaatimuksia on vaikeaa tai mahdotonta esittää uskottavasti, mutta siedettävän oudot ideat sijoittuvat mahdollisen rajalle, josta ne voivat muuttaa maailmaa. Tutkimuksemme tavoitteena on 1) kehittää oudon aktivismin teoriaa ja 2) tutkia, mitä 2020-luvun outo aktivismi ja siihen liittyvä vuorovaikutus kertovat suomalaisen demokratian kehityssuunnista. Lähestymme tavoitteita kolmen rajatumman tutkimuskysymyksen kautta. Kysymme, i) miksi erilaisissa liikkeissä tai yhteyksissä toimivat aktivistit valitsevat oudolta vaikuttavia tavoitteita tai toimintatapoja, ja ii) miten suomalainen demokratia outoa aktivismia sietää. Lisäksi pyrimme käsitteelliseen tarkkuuteen kysymällä, iii) millaiset poliittiset käsitteet kuvaavat parhaiten paitsi liikkeiden suhdetta muihin toimijoihin myös niiden itseymmärrystä ja sisäisiä jakolinjoja. Hanke koostuu viidestä empiirisestä osahankkeesta, joissa tutkitaan outoa oppositionaalista oikeistoliikehdintää, 2020-luvun metsäaktivismia, (eko)feminististä rauhanaktivismia, kannabisaktivismia ja akateemista ilmastoaktivismia.