Orbiting Waste, Ambivalent Care: Awkward Encounters with Space Junk Sculptures

Hakemuksen tiivistelmä

Taiteellisen tutkimuksen väitöskirjani tarkastelee suhdettamme avaruusromuun. Maata ympäröivillä kiertoradoilla toimivan 10 000 satelliitin määrän ennustetaan kasvavan lähitulevaisuudessa satoihin tuhansiin. Samalla myös avaruusromun määrä lisääntyy. On epävarmaa mitä tämä tarkoittaa kiertoratojen ja maapallon hyvinvoinnille. Yksi skenaario on Kesslerin syndrooma, jossa avaruusromun lisääntynyt törmäily luo jatkuvasti uutta romua tehden maan matalasta kiertoradasta kulkukelvottoman. Vaikka avaruudessa oleva romu on mahdollistanut kommunikoinnin, rahaliikenteen, sodankäynnin ja sääseurannan, se jää visuaalisen, materiaalisen ja aistillisen ymmärryksemme ulkopuolelle. Miltä avaruusromu näyttää? Miltä se tuntuu? Tutkimukseni pohtii kuinka muuntaa avaruusromu kaukaisesta, abstraktista massasta objekteiksi, joista koemme vastuuta? Minkälainen objekti ja jäte avaruusromu oikeastaan on, ja miten sen olemus muuttuu riippuen siitä, onko se avaruudessa vai kiertoradaltaan tippuneena maassa? Entä kuinka nykytaide, myös oma laajennetun veistotaiteen kenttään sijoittuva työskentelyni, voi testata suhdettamme ja vastuuntuntoamme tähän jätteeseen? Avaruusromua tutkitaan yleensä muusta jätteestä erillisenä kategoriana tieteellisen näkökulman kautta (poikkeuksena avaruusarkeologia). Tieteelliseen dataan nojaa usein myös avaruusromua havainnollistava taide. Avaruusromu on kulttuurisesti, poliittisesti ja filosofisesti vähän ymmärretty ja teoretisoitu. Tutkimukseni taiteellisessa osassa kutsun ihmiset koskemaan, pitelemään ja kohtaamaan käsin veistettyjä 'avaruusromuja'. Veistosten kautta hahmottelen relaatiotaidetta, jonka keskiössä ovat ristiriitaisuus, 'vaivaantuneet kohtaamiset' ja 'hapuileva fyysisyys'. Taideteokseni, yhdessä posthumanismista ammentavan kirjallisen osion kanssa, kehittävät avaruusromun kulttuurista teoriaa. Sen tavoitteena on hahmotella teknologis-ekologista vastuuta ja yhteyksiä meidän ja näiden 'rakkaudettomien toisten' välille.