Omistuksenjälkeisyys talouden muutoksen tulkintana ja kokemuksena

Hakemuksen tiivistelmä

Miksi meille yhä useammin kaupitellaan ajatusta, että omistaminen on vaivalloista ja vanhanaikaista? Omaksi ostamisen sijaan autoja liisataan, työkaluja lainataan kirjastosta, musiikkia kuunnellaan tilauspalveluista ja kaupunkitilaa valtaavat yhteiskäyttöiset potkulaudat. Tässä tutkimushankkeessa esitellään omistuksenjälkeisyyden käsite keinona hahmottaa erästä 2020-luvulle ominaista talouspuheen ja talousajattelun muutosta. Hankkeessa selvitetään, miten omistuksenjälkeisyyden idea on muotoutunut, miten ja miksi sitä tehdään houkuttelevaksi sekä kuinka se järjestyy osana talouden arkea. Omistuksenjälkeisyyttä analysoidaan hankkeessa kahdella tasolla. Tutkimuksen etnografinen taso tarkastelee omistuksenjälkeisyyden ilmenemistä talouden arjessa. Omistamisen ja omistamattomuuden kokemusten kirjoa avataan kolmella tapaustutkimuksella, jotka käsittelevät omistuksenjälkeisyyttä kirjastotoimen, autoilun ja kaupunkikulttuurin kentillä. Tutkimuksen genealoginen taso puolestaan selvittää omistuksenjälkeisyyden syntytapaa eli sitä, mistä, miten ja millaisista aineksista ajatus omistamisesta luopumisesta on rakentunut ja kuinka sitä tehdään kulttuurisesti houkuttelevaksi. Rakennusaineksia jäljitetään politiikka-asiakirjoista, ajatuspajojen ja konsulttien raporteista, tutkimuskirjallisuudesta sekä mediavälitteisistä omistamattomuuden kuvauksista. Tutkimusasetelmassa omistuksenjälkeisyys toimii esimerkkinä talouden muutospuheen performatiivisuudesta eli siitä, kuinka talousdiskurssit samanaikaisesti sekä kuvaavat yhteiskunnallisia muutoksia että ovat mukana tuottamassa ja suuntaamassa niitä. Institutionalisoituvaa talouspuhetta, kulttuurisia ihannekuvia ja arjen talouden kokemuksia ristiin lukemalla tutkimus auttaa tunnistamaan tarkemmin taloudellisen vallan symbolis-materiaalista dynamiikkaa sekä avaa näkymiä hegemonisten diskurssien katveessa elävään talouden moninaisuuteen.