Apurahat ja residenssipaikat Tiede Omia, lainata, varastaa? Alkuperäiskansakulttuurien käyttö Suomessa läpi 1900-luvun Päähakija Tohtori, yliopisto-opettaja Humalajoki Reetta ja työryhmä (ApproFI) Hankkeen jäsenet Kuukausiapurahan saajat: Humalajoki Reetta, Siivikko Niina, Näkkäläjärvi Pirita, Dobroski Sonja Ryhmän muut jäsenet: Stirrup David, Watchman Renae Myöntösumma 363900 € Tukimuoto Yleinen rahoitushaku Alat HistoriaKulttuuritieteetMusiikin taiteellinen tutkimus Myöntövuosi 2022 Jos omistat hankkeen, voit kirjautua sisään ja lisätä hankkeen tietoja. Kirjaudu sisään Jaa: Takaisin apurahalistaukseen Hakemuksen tiivistelmä Hankkeemme tarkastelee viime vuosina Suomessa ja maailmalla mediakiistoja herättänyttä kulttuurisen omimisen (cultural appropriation) ilmiötä. Etenkin omiminen alkuperäiskansakulttuureilta on aiheuttanut kohua, kuten saamelaisten gákti-pukujen tai Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen sulkapäähineiden jäljitelmien tapauksissa. Vaikka kulttuurisen omimisen käsite onkin uusi, ovat suomalaiset lainanneet alkuperäiskansakulttuurien symboliikkaa läpi 1900-luvun ja käyttäneet näiden kuvastoa rakentamaan suomalaisuutta. Työryhmämme tutkii, millaisia merkityksiä suomalaiset ovat eri 1900-luvun aikakausina liittäneet alkuperäiskansojen kulttuurillisiin symboleihin, esineisiin ja käytänteisiin näitä lainatessaan ja jäljitellessään. Arkistotutkimusta, muistitietotutkimusta ja joikua menetelminä käyttäen pyrimme ymmärtämään, miksi alkuperäiskansojen kulttuurit kiehtovat ja millaisin eri tavoin ja tarkoituksin enemmistökulttuurin yksilöt ja yhteisöt niistä lainaavat. Keskittymällä Suomeen voimme verrata eroja siinä, miten ja mitä omitaan sekä osittain maanrajojen sisällä elävältä saamelaisyhteisöltä että kansallisrajat ylittäen Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoilta. Nelivuotinen hankkeemme tutkii ilmiötä 1900-luvun aikana kolmella keskeisellä tavoitteella: 1) kartoittaa muuttuvat ja monisyiset merkitykset, joita Suomessa on alkuperäiskansakulttuureihin liitetty vuosikymmenten aikana; 2) tuottaa uutta tutkimustietoa kulttuurisesta omimisesta ja 3) selkeyttää tätä tietoa suurelle yleisölle kiihkeän keskustelun edistämiseksi. Moralisoinnin sijaan keskitymme tapoihin, joilla on omittu, inspiroiduttu ja lainattu: miksi näitä kulttuureja on haluttu käyttää? Millä tavoin niin on tehty, erityisesti suomalaisuutta ilmaistessa? Ja miten määritellään raja harmillisen ja harmittoman käytön välillä? Tieteellisten artikkelien ja teemanumeron lisäksi työryhmämme tuottaa suurelle yleisölle suunnatun podcast-sarjan sekä ensimmäisen suomalaisen tietokirjan kulttuurisesta omimisesta. Takaisin apurahalistaukseen