Apulaisprofessori Tallavaara Miikka ja työryhmä

Omalaatuisuuden esihistoria – Ihmisen ekolokero ja sen muutos pleistoseenikaudella 1.5–0.012 miljoona vuotta sitten

Tieteellinen tutkimus / siihen pohjautuva työ | Nelivuotinen

Maapallolla eli useita ihmislajeja vielä 200 000 vuotta sitten. Huolimatta tästä menneestä ihmislajien kirjosta, oma lajimme on ainut elossa oleva hominini. Lisäksi meistä on muodostunut koko planeettaa dominoiva laji. Yksi tieteen tärkeimmistä kysymyksistä onkin selvittää, miten tähän tilanteeseen on tultu. On esitetty, että lajimme kyky muodostaa nopeasti tehokkaita sopeutumia paikallisiin olosuhteisiin olisi tarjonnut selkeän kilpailuedun muihin nähden ja siivittänyt maailmanvalloitustamme. Tämän näkemyksen mukaan varhaisemmat ihmislajit kykenivät selviytymään huomattavasti suppeammassa joukossa elinympäristöjä. Toisaalta on myös esitetty, että jo varhain ihmiset kykenivät sopeutumaan varsin erilaisiin ympäristöihin ja että joustavuus luonnehtisi ihmissuvun edustajia jo varhaiselta pleistoseenikaudelta lähtien. Tämä johtaakin kysymykseen sopeutumiskyvyn alkuperästä ja ihmisen ekolokeron laajuudesta: Onko sopeutuvuudessa ja laajassa ekolokerossa kyse jostain nykyihmiselle ominaisesta piirteestä, joka tekee juuri meistä omalaatuisen lajin muiden lajien joukossa vai ulottuuko tämä omalaatuisuus myös varhaisimpiin ihmissuvun edustajiin asti? Tapahtuuko ekolokeron laajeneminen harppauksena vai onko kyse vähittäisestä kehityskulusta? Hankkeemme yhdistää arkeologiaa, luonnonmaantiedettä ja ilmastomallinnusta ja selvittää, miten ihmisen ilmastollinen ekolokero on muuttunut pleistoseenikauden aikana. Hyödynnämme ja jatkojalostamme ainutlaatuista pleistoseenikauden kattavaa ilmastomalliaineistoa (tavoite 1), kokoamme laajan tietokannan ihmisfossiilien ja arkeologisten kulttuurien löytöpaikoista (tavoite 2) ja nämä yhdistämällä määritämme ihmisen ilmastollisen ekolokeron ja tarkastelemme sen muutosta läpi pleistoseenikauden (tavoite 3). Lisäksi tarkastelemme sitä, missä vaiheessa ihminen alkaa erottua muista nisäkkäistä ekolokeron koon perusteella (tavoite 4). Monitieteinen hankkeemme lisää näin ymmärrystä ihmislajien evoluutiosta ja suhteesta muihin lajeihin.