Oikos

Taiteellinen työskentely jakautuu kolmeen osaan pitäen sisällään 1) suomalaiseen metsään kytkeytyvän valokuvaprojektin kuvaamista ja jälkituotantoa, 2) taiteellisen tutkimuksen tekemistä ja valokuvaprojektiin liittyvän esseemuotoisen tekstin kirjoittamista sekä 3) valokuvanäyttelyiden valmistamista. Jatkan työskentelyä valokuvaprojekti 'Oikos' parissa, joka käsittelee maiseman muutosta, identiteettiä ja ihmisen ja ns. luonnon välistä yhteyttä. Teoskokonaisuus edustaa taiteellista tutkimustani pysymättömyydestä, sekä inhimillisen ja muunlajisen läsnäolon hauraudesta. Työ sijoittuu lapsuudenkotini viereiseen laajaan metsään Ylöjärvellä Pirkanmaalla, jossa olen viettänyt suuren osan lapsuudestani ja jota ollaan harvennus- ja metsätalousperustein hakkaamassa alas. Kuten moni muu metsä Suomessa, myös kyseinen alue on kokenut laajoja avuhakkuita, jotka vievät mukanaan suuren osan alueen eliölajeista vaikuttaen ympäristön biodiversiteettiin. Maisema, jota ennen kutsuin kodikseni on muuttumassa täysin tunnistamattomaksi epäpaikaksi. Nimi 'Oikos' tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa kotia, joka voi olla sekä maantieteellinen kohta, sosiaalinen ryhmä että mytologisoitu konsepti. Projekti tutkii suomalaista metsää ja maaperää kodin vertauskuvana, heijastelee luonnonkiertoa sekä valon ja pimeyden vuoropuhelua ja yhdistää ennakkoluulottomasti eri valokuvatekniikoita, liikkuvaa kuvaa, maisemakuvaa, omakuvaa ja asetelmia. Projektiin kytkeytyvä taiteellinen tutkimus pohjautuu posthumanistiseen ja fenomenologiseen ajatteluun sekä valokuvatutkimukseen, tähdäten esseemuotoisen tekstin kirjoittamiseen, joka avaa projektin tematiikkaa sekä ihmisen ja muunlajisten välistä suhdetta kuvataiteen ja suomalaisen metsän kontekstissa. Teoskokonaisuus pyrkii uudelleenajattelemaan valokuvaa, suhdettamme metsään ja muunlajisiin sekä hahmottamaan siirtymää pois ihmiskeskeisestä tavasta tarkastella todellisuutta.