Apurahat ja residenssipaikat

Tiede ja taide

Miten olla onnellinen vähemmistö. Blogin kirjoittaminen vähemmistökielellä

Hakemuksen tiivistelmä

Tasan vuosi sitten udmurttiaktivisti Albert Razin teki julkisesti polttoitsemurhan. Hänen kyltissään luki: ”Jos kieleni katoaa huomenna, olen valmis kuolemaan tänään”. Minun äidinkieleni on myös udmurtti ja ymmärrän hyvin Albert Razinin kärsimyksen ja turhautumisen kielen asemasta ja tulevaisuudesta. Olen Suomessa asuva tutkija ja kieliaktivisti. 2011 alkaen olen tutkinut Helsingin yliopistossa permiläisten (udmurtti ja komi) kielten kielivariaatiota ja kieliasemaa. Haluan jakaa tutkimustyöni tulokset ja levittää uusia ajatuksia vähemmistökielistä vähemmistökielten ja enemmistökielten puhujille. Blogin kirjoittaminen on helppo ja tehokas tapa vaikuttaa ja levittää uusia näkemyksiä. Albert Razinin itsemurha vaikutti siihen, että 27.11.2019 julkaisin blogini ensimmäisen kirjoituksen. Blogini nimi on Shumpoton (’ilo’) ja sen päätavoite on luoda itselleni tila, jossa tunnen iloa siitä, että olen udmurtin kielen puhuja ja kirjoittaja. Eniten rakastan kirjoittaa tarinoita. Blogin muu tärkeä tavoite on levittää uusia näkemyksiä ja edistää tietoisuuden lisääntymistä vähemmistökansoista ja kielistä omaan ja muuhun tieteelliseen tutkimukseen työhön pohjautuvien populaaritekstien kautta. Blogissani kirjoitan tarinoja, populaaritekstejä ja muita tekstejä. Kirjoitan tarinoita sekä lapsille että aikuisille, jotka pohjautuvat mytologiaan ja nykypäivään. Populaaritekstit ovat muun muassa konflikteista, jotka johtuvat vähemmistö- ja enemmistökansojen eri kokemuksista ja ideologeista. Yksi blogin tärkeimmistä tarkoituksista on tehdä kielikokeita: haluan kokeilla, miten kielivariaation avulla voi luoda erilaisia kirjoitustyylejä. Kokopäiväinen taitelijatyöapuraha on tarkoitettu blogin kirjoittamiseen (4 kuukautta). Suunnittelen kirjoittavani noin 10 tekstiä. Uskon, että kirjoitukseni edistävät keskustelua Venäjän ja muiden maiden vähemmistöyhteisöjen ongelmista, ja tuovat iloa minulle ja blogin lukijoille.

Kiitän Koneen Säätiötä myönnetystä apurahasta ja siitä, että 3 kuukauden aikana sain tehdä unelmatyötäni eli kirjoittaa blogia äidinkielelläni! Tämä työ on vaikuttanut elämääni ja myös udmurtinkieliseen yhteisöön. Projektin alussa minulla olivat paniikkikohtauksia, mutta nyt kolmen kuukauden jälkeen tuntuu vapautuneelta. Minusta tuntuu, että nyt voin kirjoittaa kipeistäkin asioista. Sain positiivista palautetta ja olen varma, että kirjoitan kiinnostavista ja tärkeistä asioista. Kirjoitustyyliäni kehuttiin ja ajattelen, että onnistuin kehittämään uusia kirjoitustyylejä.

Takaisin apurahalistaukseen