Apurahat ja residenssipaikat

Taide

Miten luonto tehdään?

Hakemuksen tiivistelmä

Teoreettinen fyysikko Carlo Rovelli sanoo, että maailma ei ole kappaleiden kokoelma vaan vuorovaikutuksen kokoelma. Tallennan muutoksia ja palautumisia ja liikettä. Aiheeni käsittelevät nostetta, painovoimaa ja aikaa ja ne ovat yleisinhimillisesti jaettavia. Maalaan veden ja ilman avulla yli 4-metrisiä maalauksia ohuelle batistipuuvilllalle, joka reagoi lämpöön, liikkeeseen ja kosteuteen. Teokseni Spaces between the spinal bones on nyt esillä Saari2020-tapahtumassa. Yhdistelemällä herkkiä, joustavia ja luontoa vahingoittamattomia materiaaleja, kuten sellakkaa, luonnonpigmenttejä ja mehiläisvahaa, olen saanut aikaiseksi toimivan tavan maalata kestäviä teoksia ulkotiloihin, jotka joustavat kuin iho. Teokseni muuttuvat. Teoksissani en käytä muoveja enkä muutakaan maatumatonta tai ympäristöä vahingoittavaa materiaalia. Tutkin materiaalit ensin äärioloissa: myrskytuulessa, sateessa, pakkasessa, auringossa ja vedessä. Teos voi mukailla shinto-kulttuurin toimintaa, jossa puinen temppeli rakennetaan parinkymmenen vuoden välein uusiksi ja kuolemattomuus saavutetaan luonnon ehtoihin sopeutumalla. Teoksesta voi antaa osia ympäristön käyttöön ja siihen saa koskea. Taiteessa on vallalla järjestelmä, joka ei edistä kokeilevuutta, vahingoittaa taidetta ja johtaa markkinavetoisen taiteen ylivaltaan. Mikä on taiteilija perintö maailmalle? Haluan nähdä, että taiteilija voi ottaa vastuun jättämästään jäljestä. On olemassa painovoimastaan tietoisia paikkoja. Selkärangan nikamien väleissä tilaa. Tuuli läpäisee makuupussini idästä. Vaaleanpunaisena. Ruutupaperin marginaali piirtyy kehooni. Meren noste

Onnistuin aloittamaan nelivuotiseksi tarkoitetun projektini suunnitelmien mukaan: etsin paikat teosten aloittamiselle ja aloitin niiden muokkaamisen ulkona Helsingin kaupungin alueella, Uutelassa. Kesäkuussa 2022 aloitin Taideyliopiston tukisäätiön työhuonestipendillä vuoden mittaisen työhuoneresidenssin Helsinki International Artist Programmessa (HIAP) , jonka yhteydessä jo valmiita teoksia on ollut esillä.

Projektini ensimmäisen vuoden tulokset näkyvät nyt siis Suomenlinnan HIAP:n residenssissä, missä hanke on jatkanut kehittymistään. Hankkeen aikana tekemäni esillepanot ovat herättäneet keskustelua ja olen saanut niistä paljon palautetta. Aion jatkaa projektia ainakin alkuperäisen suunnitellun neljän vuoden ajan.

Kysymyksenasetteluni “kuinka luonto tehdään” on osoittautunut toimivaksi. Se antaa mahdollisuuden ottaa vastaan viestejä ympäristöstä, jatkaa tapaani kuunnella maailmaa itselleni uskollisella tavalla. Vaikka materiaalit ovat rajattuja, uskon rajauksen lisäävän tutkimisen syvyysvoimaa. Ympäristöystävälliset materiaalit ovat lisänneet mahdollisuuksiani toimia ulkona itselleni uusilla ja yllättävilläkin tavoilla.

Teosten subjektius on vahvistunut ja ne kehittyvät . Pystyin yhdistämään monissa historiantäyteisissä paikoissa koettuja kokemuksia kuinka "on paikkoja, jotka ovat tietoisia painovoimastaan", merestä ja käsittelemään vihollisuuksien ja normalisoivan katseen ongelmaa (myös Vallisaari, Kuninkaansaari ja Seili). Työskentelyni ulkona on vahvistanut suhdettani materian ja ympäristön viesteihin ja olen löytänyt teoksilleni uusia, myös myytteihin liittyviä merkityksiä.

Takaisin apurahalistaukseen