Yhteiskuntatieteiden maisteri Tiusanen Kaisa

Minuus, kuuluminen ja kulttuuriset merkitykset ruuan mediateksteissä

Tieteellinen tutkimus / siihen pohjautuva työ | Yksivuotinen

Väitöskirja käsittelee ruuan merkityksellistämisen tapoja mediassa. Ruoka toimii kulttuurisena merkkinä, jonka avulla paikannumme osaksi tiettyä elämäntapaa ja luomme eroa toisiin ryhmiin ja kulttuurisiin arvoihin. Väitöskirjassa selvitän, minkälaisia erottautumisen strategioita, merkityskamppailuita ja kulttuuristen arvojen ristiriitoja ruokaan kietoutuu median teksteissä. Median diskurssit muovaavat käsityksiämme siitä, minkälaiset ruuan käytännöt ja maut ovat kulttuurissamme oikeanlaisia tai hyviä. Ruoka-aiheiden kyllästämässä maailmassa ruokatekstien kautta on mahdollista tarkastella yhteiskunnan suuria kysymyksiä. Artikkeliväitöskirja jakaantuu ruokakulttuurin mediatekstien analyysissa kahteen teemaan, joissa tutkin (a) journalismin legitiimin maun ja yhteiskuntaluokan diskursseja sekä (b) sosiaalisen median multimodaalisiin terveysruokasisältöihin kiinnittyviä merkityksiä. Artikkelissa ’Ihannoitu ja henkiin herätetty menneisyys: Autenttisuus ja nostalgia sanomalehden luomu- ja lähiruokateksteissä’ käsittelen lehtitekstien autenttisuuteen, maaseutunostalgiaan ja keskiluokkaiseen moraaliin nojaavia puhetapoja, joissa eettinen kulutus linkittyy korkeaan kulttuuriseen pääomaan (Media & Viestintä 2018). Toisessa artikkelissa ’Ruokakulttuuria keskiluokan armosta: Yhteiskuntaluokkaan kytkeytyvät diskurssit Helsingin Sanomien luomu- ja lähiruokateksteissä’ selvitän journalismin näkökulmia ruokakulttuurin distinktioihin, sosiaaliseen epätasa-arvoon ja ruuan politiikkoihin (Kulttuurintutkimus 2020). Artikkelissa ‘Fulfilling the self through food in wellness blogs: Governing the healthy subject’ (arvioinnissa) tutkin wellness-ruokablogien minäteknologioita, joiden kautta blogien ’ideaali minä’ luodaan. Viimeisessä artikkelissa ‘Biohacking the female body: Breaking up with diet culture’ (tekeillä) tutkin uusliberaaleista merkityksistä pullistelevia terveysdiskursseja, jossa sekä ’kehonormatiivisuus’, kehopositiivisuus että ’kehoneuroottisuus’ ovat jatkuvasti läsnä.