Mikromuovi vesihyönteisissä ja sen kulkeutuminen ravintoketjussa – luonnontieteelliset kokoelmat ja seuranta-aineistot ympäristöuhkien tutkimuksen tukena

Mikromuovi on hälyttävä uhka maapallon ekosysteemeille kulkeutuen muun muassa ravinnon kautta eliöihin. Mikromuovin päätymisestä ja vaikutuksista hyönteisiin tiedetään erittäin vähän, vaikka ne ovat lajimäärältään suurin eliöryhmä ja avainryhmä monen ravintoverkon pohjalla. Pilottihankkeeni tarttuu rohkeasti tähän aukkoon tietämyksessämme. Tavoitteena on selvittää, päätyykö Suomessa mikromuovia hyönteisiin, joilla on akvaattinen toukkavaihe, ja sitä kautta näiden hyönteisten aikuisvaiheita ravinnokseen käyttäviin lepakoihin ja lintuihin. Myös lähestymistapa on uusi, sillä hyödynnän Luonnontieteellisen keskusmuseon (Luomus) seurantatutkimuksien ohella kerättyjä lepakon papana-, lintujen uloste- ja ravintopallonäytteitä aineistonani. Tutkin niistä sekä mahdollisen mikromuovin että DNA-massaviivakoodausmenetelmällä, mitä hyönteisiä lepakot ja linnut ovat syöneet. Näin saan tietoa, minkä hyönteisten mukana muovi on todennäköisesti kulkeutunut saalistajiin. Tulosten avulla suunnittelen tarkentavia selvityksiä luonnosta kerättävillä hyönteisillä. Selvitän myös luonnontieteellisten kokoelmien toistaiseksi hyödyntämätöntä potentiaalia tutkiessani, milloin mikromuovia on alkanut ilmestyä hyönteisiin ja onko sen määrä ajan kuluessa kehittynyt. Tutkimus tuottaa kiireellisesti tarvittavaa tietoa eliöiden altistumisesta mikromuoville, ja sillä on hyvät lähtökohdat laajentua toteutettavaksi myös muualla maailmassa laajojen seurantatutkimuksiin osallistuvien vapaaehtoisverkostojen avulla.