FM Saari Veera

Metsälain tulkintasuosituksen muutosten vaikutus lähde- ja puroympäristöjen suojeluun

Tieteellinen tutkimus / siihen pohjautuva työ | Nelivuotinen

Suomi on sitoutunut luontokadon pysäyttämiseen. Metsissä metsälain 10§ tarkoitus on turvata erityisen tärkeät elinympäristöt metsätalouden haitallisilta vaikutuksilta. Vuonna 2014 astui voimaan metsälain 10§ muutos ja 2018 tuli julki Suomen Metsäkeskuksen metsälain tulkintasuositus, joissa korostetaan alueiden pienialaisuutta ja metsätaloudellista vähämerkityksellisyyttä. Tulkintasuosituksen muutosten seurauksena lain turvan menetti 34000 hehtaaria metsälakikohteita. Näistä kohteista ja niiden nykytilasta ei ole minkäänlaista tietoa saatavilla ja lain turvan menettäneet kohteet ovat vaarassa tuhoutua. Metsälaki on tällä hetkellä tärkein monimuotoisuusverkostojen suojeluun tähtäävä laki Suomessa. Puro- ja lähdeympäristöt ovat vesistöjen latvaosien monimuotoisuuden keskuksia, joiden suojelun vaikutukset voivat ulottua laajalle. Metsänhoidolliset toimet tuhoavat näiden ympäristöjen pienilmaston, aiheuttavat ravinnekuormaa ja yksipuolistavat lajistoa. Väitöskirjassani tutkin metsälain ja sen tulkintasuosituksien muutosten ja sitä kautta kohteiden muuttuneen turvan vaikutuksia lähteiden ja purojen suojeluun ja tilaan. Lähteiden osalta selvitän myös yleisesti sitä, että miten metsälaki turvaa niiden luontoarvoja. Aineistoinani käytän avoimia paikkatietoaineistoja erityisen tärkeistä elinympäristöistä ja muista metsävaratiedoista. Lisäksi käytän tutkimuksissani yhteistyökumppanieni keräämiä maastoaineistoja puronvarsien suojavyöhykkeistä sekä teen itse lisää tarvittavia maastomittauksia. Lähteiden luontoarvojen selvittämiseksi kerään maastoaineistoa lähteiden putkilokasvi- ja sammallajistosta ja ympäristömuuttujista. Tavoitteenani on osoittaa metsälakiin ja sen muutoksiin liittyvät ongelmat lähde- ja puroympäristöissä sekä etsiä ratkaisuja, jotka voivat parantaa näiden elinympäristöjen luontoarvojen suojelua.