Apurahat ja residenssipaikat

Tiede

Merikotkan liikkumisekologia: synnyindispersaali, reviirin valinta ja nuoruusvuosien aikaiset liikkeet

Hakemuksen tiivistelmä

Merikotka on luonnonsuojelun menestystarina. Vainojen ja ympäristömyrkkyjen aiheuttamasta aallonpohjasta on noustu tilanteeseen, jossa aktiivisia reviirejä on yli 500. Vaikka tämä on useimmille ilon aihe, myös tyytymättömyyttä alkaa orastaa: miten kasvava kanta vaikuttaa merikotkan saalislajeihin? Voiko merikotka levittäytyä saimaannorpan esiintymisalueelle ja tehdä vahinkoa toiselle luonnonsuojelun ikonille? Pitäisikö kantaa jo harventaa? Tarve tutkitulle tiedolle kotkakannan tähänastiseen kehitykseen vaikuttaneista tekijöistä on suuri. Sen pohjalta voidaan tehdä ennusteita tulevasta kannankehityksestä ja ratkoa suojelu- ja kannanhoitointressien ristiriitoja. Tutkimus koostuu kolmesta osatyöstä. 1. Selvitän merikotkan synnyindispersaalia, eli matkaa synnyinpesän ja ensimmäisen pesinnän välillä. Pyrin tunnistamaan pesivät emolinnut rengastietojen ja DNA:n perusteella, ja näin yhdistämään ne synnyinpesäänsä. Tämä mahdollistaa myös synnyin- ja pesimäreviirien piirteiden vertailun. 2. Merikotkat saavuttavat sukukypsyyden vasta 4-6 vuoden iässä. Tutkin nuorten merikotkayksilöiden liikkumista pesästä lähtemisen ja oman reviirin perustamisen välillä. Tähän on käytettävissä GPS-dataa koko ikänsä seuratuista merikotkayksilöistä. Selvitän liikkumisalueen laajuutta, vuosittaisten reittien toistettavuutta sekä potentiaalisilla pesimäreviireillä vierailua. 3. Tutkin merikotkien ruokinnan vaikutusta kannan kehitykseen. Ruokintapaikoilta tehtyjen rengashavaintojen perusteella selvitän, paljonko nuoret merikotkayksilöt hyödyntävät ruokintapaikkoja, kuinka todennäköisesti ruokinnalla havaitut yksilöt tavataan pesivinä lähistöllä ja onko ruokintapaikkojen perustaminen vaikuttanut uusien merikotkareviirien syntyyn. Tutkimuksen aineisto on poikkeuksellisen laadukas ja kattava sekä ajallisesti että maantieteellisesti: pesäinventointidataa lähes 50 vuoden ajalta, korkealaatuista valokuvamateriaalia emoista, GPS-dataa, sekä yli 1500 aikuisten ja yli 1300 poikasten sulkanäytettä.

Väitöskirjatyöskentelyni alkoi elokuussa 2021. Koneen säätiön rahoituksella työskentelin lokakuusta 2022 syyskuuhun 2024. Tutkimukseni alkoi osana suurempaa projektia, jonka tavoitteena oli luoda nk. integroitu populaatiomalli Suomen merikotkakannasta. Tällä pyritään mallintamaan tähänastista ja ennustamaan tulevaa populaatiokehitystä. Väitöskirjatutkimukseni tavoitteena on tutkia populaatiokehityksen olennaisia osatekijöitä, synnyindispersaalia ja habitaatin valintaa, kolmessa osatyössä: 1. Merikotkien synnyindispersaali, eli kuinka kauas synnyinpaikastaan merikotkayksilöt asettuvat pesimään ja miten popuaation tiheys vaikuttaa tähän. 2. Merikotkien habitaattileimautuminen, eli suosivatko merikotkat pesimäreviiriä valitessaan synnyinpaikkansa kaltaista habitaattia. 3. Miten populaation tiheys ja habitaattileimautuminen vaikuttavat merikotkien lisääntymismenestykseen.

Ensimmäisestä osatyöstä on julkaistu artikkeli Movement Ecology -lehdessä otsikolla ”Large-scale genotypic identification reveals density-dependent natal dispersal patterns in an elusive bird of prey”. Tutkimus paljasti, että merikotkat asettuvat pesimään verrattain lähelle omaa synnyinpaikkaansa ja naaraat liikkuvat keskimäärin kauemmas kuin koiraan. Synnyindispersaalietäisyys on lyhyempi yksilöillä, jotka ovat syntyneet korkeamman populaatiotiheyden alueella. Nämä yksilöt kuitenkin yleensä asettuvat pesimään paikkaan, jossa populaatiotiheys on matalampi kuin niiden synnyinpaikalla, ja matalan tiheyden alueella syntyneet toimivat juuri päinvastoin. Toisen osatyön tulokset paljastavat merikotkien suosivat pesimähabitaatteja, jotka muistuttavat niiden synnyinhabitaattia. Näistä tuloksista kirjoitettu artikkeli, ”Habitat imprinting in breeding territory selection of a long-lived bird of prey”, on parhaillaan vertaisarvioinnissa Journal of Animal Ecology -lehteen. Kolmas osatyö on vielä työn alla.

Takaisin apurahalistaukseen