Apurahat ja residenssipaikat

Tiede

Menneisyyden kartoitus – paikkatietoanalyysien soveltaminen arkeologisessa tutkimuksessa

Hakemuksen tiivistelmä

Tutkin väitöskirjassani geoinformatiikan analyysimenetelmiä arkeologian näkökulmasta. Väitöskirjani tavoitteena on löytää uusia paikkatiedon analyysimenetelmiä ja niiden yhdistelmiä arkeologisen tutkimuksen käyttöön. Lähtöaineistona hyödynnän erilaisia paikkatietoaineistoja, kuten lentolaserkeilaamalla tuotettuja dataa, avoimia paikkatietoaineistoja ja digitoituja aineistoja aikaisemmista tutkimuksista. Lisäksi tuotan aineistoa itse tietoa lähteistä, kuten vanhoista kartoista. Väitöskirjani muodostuu neljästä eri artikkelista ja artikkelit käsittelevät eri mittakaavatasoja aina yksittäisen muinaisjäännöksen rakenteista maakuntatason muinaisjäännöksiin asti. Geoinformatiikan valmiita analyysimenetelmiä ja avoimia aineistoja on tarjolla nykypäivänä suuri määrä, joten niitä on mahdollista hyödyntää arkeologiseen tutkimukseen hyvin monipuolisesti. Arkeologista paikkatietotutkimusta ja analyysimenetelmien arviointia ei ole juuri vielä tehty Suomessa nykyisen avoimen paikkatiedon ja tehokkaiden paikkatieto-ohjelmien aikakaudella. Tutkimukseni tuottaa uutta tietoa useista kiinteistä muinaisjäännöksistä sekä eri menetelmien soveltuvuudesta arkeologiseen paikkatietotutkimukseen. Uutta tietoa tarvitaan muinaisjäännösten suojelunäkökulmasta, sekä kaiken muun arkeologisen tutkimuksen tueksi, sillä arkeologia tieteenalana nojaa hyvin vahvasti kontekstitietoon, eli useimmiten muinaisjäännösten sijaintietoon. Muinaisjäännösten paikannustarkkuus ja luokitus vaikuttaa suojelun lisäksi huomattavasti mm. rakentamiseen, metsienhoitoon ja kaavoitukseen. Arkeologista paikkatietoa ja sen tarkkuutta on kehitettävä ja tutkittava, jotta tulevaisuudessa suojelutoimet voidaan kohdistaa oikein. Väitöskirjani on jo puoliksi rahoitettu, sillä työskentelen puolipäiväisenä tohtorikoulutettavana Animals Make Identities (AMI) -ERC tutkimusprojektissa Helsingin yliopistossa.

Väitöskirjani käsittelee Suomen arkeologista paikkatietoa, erityisesti muinaisjäännösrekisteriä, ja sen tutkimuskäyttöä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää rekisterin käytettävyyttä, kehitystarpeita ja mahdollisuuksia rikastaa arkeologista paikkatietoa uusilla menetelmillä. Väitöskirja koostuu viidestä osatutkimuksesta, joissa tarkastellaan arkeologista paikkatietoa eri näkökulmista: tietojen rikastamisesta, mittatarkkuudesta, kulttuurisista ja ajallisista piirteistä, uusista tiedon tuottamisen menetelmistä sekä paikkatietoanalyysien hyödyntämisestä.

Tutkimuksen aineistona on käytetty muinaisjäännösrekisteriä, arkeologisia tutkimusraportteja, löytöluetteloita ja julkaisuja sekä uutta tutkimuksessa tuotettua paikkatietoa. Keskeiset menetelmät sisältävät kirjallisuuskatsauksia, tapaustutkimuksia, avainsanojen lisäämistä rekisteritietoihin, spatiaalista analyysiä sekä uusien teknologioiden, kuten laserkeilauksen ja ilmakuvausten, hyödyntämistä.

Tutkimuksen keskeinen havainto on arkeologisen paikkatiedon epäyhtenäisyys. Aineistot on kerätty eri aikakausina ja eri tarkoituksiin, mikä vaikuttaa tiedon käyttökelpoisuuteen tutkimuksessa. Paikkatiedon tulkinnanvaraisuus ja arkeologian humanistinen luonne erottavat sen luonnontieteellisistä paikkatietoaineistoista. Muinaisjäännösrekisterin kehittämiseksi suositellaan metatietojen lisäämistä, mittatarkkuuden parantamista ja systemaattista tietojen rikastamista. Lisäksi uusien teknologioiden, kuten drooni-pohjaisen laserkeilauksen, hyödyntäminen voi merkittävästi parantaa arkeologisten kohteiden tutkimusta ja suojelua.

Tutkimus tarjoaa tärkeää tietoa arkeologisen paikkatiedon nykytilasta Suomessa ja antaa suosituksia sen kehittämiseksi. Lisäksi tutkimus on tuottanut uutta tietoa muun muassa Itä-Hämeen rautakaudesta, metsätalouden ja arkeologian yhteensovittamisesta sekä Kiukaisten kulttuurin asuinpaikoista.

Takaisin apurahalistaukseen