Apurahat ja residenssipaikat

Tiede

Kuudes sykli periferiassa

Hakemuksen tiivistelmä

Nykyhetki on otollinen aika tarkastella resurssiperiferioita, joiden kehitys etenee taantuvien rakenteiden ja uudistuvien toimijoiden ristipaineessa, ja jotka ovat alttiita aluepoliittisille suunnanmuutoksille sekä herkkiä iduillaan olevan talouden pitkän syklin vaikutuksille. Uuden pitkän syklin ja megatrendin aiheuttama revoluutio todennäköisesti muuttaa nykyisiä toimintatapoja, elinkeinoja ja arvoja sekä politiikkaa – johtaen menetyksiin ja uudistuksiin. Muutosten muodot eivät kuitenkaan oletettavasti ilmene kaikkialla samanlaisina. Periferioiden kohtaamat leviämis- ja sivuvaikutukset kulkevat ensinnäkin tavanomaisemmin eri reittiä kuin keskuksissa. Ei voida myöskään olettaa, että kehitys eri periferioissakaan olisi täsmälleen samanlaista, koska eri paikkakuntien kehitys on pitkälti riippuvaista monisyisten ulkoisten ja sisäisten mekanismien sekä niihin vaikuttavien toimijoiden vuorovaikutuksesta. Tutkimuksessa luodaan vaihtoehtoisia skenaarioita selvittämällä, miten eri tavoin talouden kuudes sykli ja kestävän kehityksen megatrendi mahdollisesti muuttavat metsäisten resurssiperiferioiden kehitystä. Kysymystä lähetystään yksittäisten tapaustutkimusten kautta. Näitä resurssiperiferioita koskevia tuloksia analysoidaan ylikansallisesti 1) talousmaantieteen valtavirtaa, 2) pohjoisia metsäperiferioita ja 3) skandinaavisia kehityskulkuja vasten sekä kansallisesti 1) Suomen makrotason kehitykseen ja 2) muihin resurssiperiferiapaikkakuntiin verraten.

Kuudes sykli periferiassa -hankkeen lähtökohtana oli tarkastella resurssiperiferioita, joiden kehitys etenee taantuvien rakenteiden ja uudistuvien toimijoiden ristipaineessa, ja jotka ovat alttiita aluepoliittisille suunnanmuutoksille sekä herkkiä iduillaan olevan uuden pitkän syklin vaikutuksille. Ennakoin, että murros muuttaa nykyisiä toimintatapoja, elinkeinoja ja arvoja sekä politiikkaa. En osannut ennakoida koronaa tai Ukrainan sotaa sen enempää kuin energiamurroksen tai kestävyysongelmien syvyyttä. En tiennyt, kuinka hyvään aikaan tutkimukseni ajoittui. Sattumalla oli osansa ja minulla kävi tuuri.

Tutkimus vahvisti näkemystä siitä, että periferioita ei voi pitää vain taantumusten ja luonnonvarojen sijaintipaikkoina. Ne ovat kehittyviä kuten muutkin alueet – kehitystä vain tulee tulkita muunakin kuin absoluuttisena väestön ja aluetalouden kasvuna. Tutkimus myös kyseenalaisti totaalisen kokonaisuudistumisen pakon. Päinvastoin, esimerkiksi ennenkin vahvat alueet, toimialat ja yritykset näyttävät selviytyvän murroksista verrattain hyvin. Tulosten perusteella puhuisin ennemmin uudistumisen hienosäädöstä ja taidosta kytkeä oma alue, osaaminen ja tuotteet esimerkiksi kestävyysmurroksen ideaalitavoitteisiin. Myös kriisien kestävyyden näkökulmasta olennaisinta on hyvä oman alueen, sektorin ja toimintaympäristön tuntemus. Se varautuminen, josta nyt kaikkialla kohkataan, näytti periferioissa olevan arkipäivää. JOT-ajattelusta oli jo luovuttu, energiahäiriöihin oli jo varauduttu, vaihtoehtoiset verkostot ja hankintarenkaat oli jo olemassa. Kvartaalitalouden kanssa elettiin, mutta hyvin selviytyvät olivat varautuneet pidemmäksi ajaksi ja katsoivat ennemmin tuleviin vuosiin tai vuosikymmeniin usein totuttujen kuukausien sijaan. Hankkeen tulosten perusteella suosittelen perehtymään perifeerisinä pidettyihin alueisiin ja ottamaan niistä oppia.

Takaisin apurahalistaukseen