Apurahat ja residenssipaikat

Taide

Kuratoriaalinen työskentely ja LOU-taidetilan toiminta

Hakemuksen tiivistelmä

Olen vapaalla kentällä toimiva kuraattori ja kirjoittaja, joka usein työskentelee perinteisten näyttelytilojen ulkopuolella. LOU:n kautta palaan tärkeiden peruskysymysten äärelle: Minkälaisia merkityksiä taidetila tuottaa suhteessa ympäristöönsä? Millaisia yhteisöjä se voi tuottaa? Minkälaista työskentelyä se mahdollistaa, tukee tai estää? Miten työskentelyn instituutioiden ulkopuolella voi järjestää niin ekologisesti, taloudellisesti kuin emotionaalisesti kestävästi? LOU:n korkeatasoisen ohjelman keskiössä on keskeneräisyys, uuden oppiminen ja toisin tekeminen. Olen kehittänyt ekologiseen ajatteluun pohjautuvaa kuratoriaalista praktiikkaa vuodesta 2017. Ajatteluni painopisteitä ovat tällä hetkellä transekologia, muodonmuutokset ja rajatilat: teemat, jotka näkyvät myös LOU:n tulevassa ohjelmistossa. Kutsuttujen taiteilijoiden työskentelyssä korostuu ruumiillisuus: monet heistä työskentelevät performanssitaiteen alueella ja pohtivat työssään ruumiin toimintoja, olemuksia ja mahdollisuuksia eri näkökulmista ja ruumiin yhteiskunnallisista positioista. LOU:n ohjelmisto koostuu myös kutsuttujen kuraattorien suunnittelemasta ohjelmasta, keskusteluista ja esityksistä. Toiminnan tavoitteena on luoda kuraattori-taiteilija kumppanuuksia ja vahvistaa edellä mainittujen keskinäisiä verkostoja. LOU:n näyttelytoimintaa suunnitellaan aluksi yhden toimintavuoden ajalle, mutta tavoitteena on luoda kestäviä malleja pitkäjänteiselle toiminnalle yhdessä Outo Olon kanssa.

Lou on kuraattorivetoinen taidetila Helsingin Vaasankadulla. Se aloitti toimintansa toukokuussa 2024 Koneen Säätiön rahoituksella, ja elokuuhun 2025 mennessä Loussa on järjestetty 11 näyttelyä sekä 12 esitystä tai muuta tapahtumaa. Tänä aikana Lou toteutti yhteistuotantoja muun muassa Baltic Circlen, Kunsthalle Lissabonin ja ghanalaisen pIAR-residenssin kanssa.

Loun toimintaperiaatteina on ollut tarjota näyttelytoimintaa, jossa kuraattori on taiteilijan tukena koko näyttelyprosessin ajan, eikä taiteilijalla ole kaupallisia paineita. Tämä on ollut mahdollista rahoituksen ansiosta: se on kattanut oman kuratoriaalisen työskentelyn, sekä näyttelyiden tuotantokulut ja palkkiot esimerkiksi tuottajalle ja taiteilijoille.

Jokainen näyttely on suunniteltu tilaa varten ja esitellyt tekijöidensä sen hetkistä ajattelua, usein myös uusia ja testailevia suuntia. Tavoitteena ei ole ollut tiukkojen konseptien rakentaminen, vaan avoin ja etsivä ote, jossa sattumalle ja intuitiolle jää tilaa. Muotoonsa jatkuvasti asettumaton rakenne asettuu vastahankaan esimerkiksi algoritmilogiikalla suunniteltuja sisältöjä vastaan.

Loun myötä oma työskentelyni ja sen tulevat työolosuhteet ovat saaneet uusia arvoja. Koen yhä tärkeämmäksi sen, että tarkkojen strategioiden sijaan voin seurata intuitiota, innostusta ja epävarmuutta uteliaasti, vaikka ne alkuun tuntuisivat hämäriltä. Kuratoriaalinen ajattelu voi olla huokoista, herkkää, epälineaarista, dynaamista, muotoaan muuttavaa, ehdottavaa, epävarmaa ja lempeää. Oma kuratoriaalinen ääni elää siitä, että sitä voi testata ja haastaa. Loun myötä opin sen, että myös asiantuntijuus voi ottaa näitä samoja muotoja.

Takaisin apurahalistaukseen