”Kuolema kuittaa univelan?” – Levon ja resilienssin johtaminen kriisinhallintaorganisaatiossa

Lepo ja työssä jaksaminen ovat nousseet yhteiskunnallisen työhyvinvointikeskustelun keskiöön lähes jokaisella alalla. Myös Puolustusvoimien osalta työssä jaksamiseen on alettu kiinnittää huomiota erityisesti rakenteellisen organisaatiomuutoksen myötä. Tämän väitöstutkimuksen päätehtävänä on pyrkiä ymmärtämään, mitä jaksaminen yhdenlaisessa kriisinhallintaympäristössä todella on ja tämän ymmärryksen kautta pyrkiä kuvailemaan, miten toimintakykyä voidaan johtaa. Resilienssi toimintakyvyn fyysistä ja henkistä kokonaisuutta yhdistävä ilmiönä esitetään uutena tapana nähdä toimintakyvyn ilmiö sotilasorganisaation näkökulmasta. Monitieteellinen, laadullinen tutkimusote perustuu hermeneuttiseen ymmärtämiseen sekä säännönmukaisuuksien etsintään yhdistäen tapaustutkimuksen sekä etnografian tutkimustapoja. Tutkimuksen aineisto on kerätty Suomen kansainvälisen kriisinhallintajoukon Libanonissa Suomen kolmannen osallistumiskauden kahdelta ensimmäiseltä rotaatiolta vuosina 2012–2013. Tutkimusaineisto on kerätty avoimilla kyselylomakkeilla tutkittavien rotaatioiden operatiiviselta henkilökunnalta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että toimintakyky on henkisten ja fyysisten osatekijöiden kokonaisuus, joka tulisi myös tutkimusorganisaation osalta arvottaa näiden kahden eri osatekijän summaksi. Levolle ja unelle annetut merkitykset antavat aihetta kyseenalaistaa pelkkään määrälliseen levon johtamiseen painottuvaa johtamiskulttuuria.