Kun sateenkaaren päässä on ero

Hakemuksen tiivistelmä

Tutkimus pureutuu julkisuudessa vähän käsiteltyyn aiheeseen: eroihin ja ongelmiin sateenkaarisuhteissa ja -perheissä. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat joutuneet pitkään kamppailemaan suhteidensa tasa-arvoisesta asemasta lain edessä. Se on luonut paineita onnistua suhteissa, tilanteen, jossa mahdollisista ongelmista ja eroista helposti vaietaan eikä niihin haeta apua. Syrjivässä tilanteessa myös julkisessa keskustelussa on riskialtista tuoda esiin sateenkaariparisuhteissa ja -perheissä väistämättä esiintyviä ongelmia ja sitä, että niistäkin erotaan. Tilastojen valossa rekisteröidyt parisuhteet ja samaa sukupuolta olevien avioliitot päätyvät kuitenkin eroon yhtä todennäköisesti tai vielä todennäköisemmin kuin heteroavioliitot. Onkin aika ryhtyä teoretisoimaan ja tutkimaan myös queer-rakkaudessa ja suhteissa epäonnistumista. Muuten suhteiden päättymisestä tulee jotakin, jota ei voi surra. Kehitän hankkeessa risteävien valtapositioiden ja affektien teoretisoinnista inspiroitunutta teoreettista viitekehystä sateenkaarierojen tutkimiseen. Se mahdollistaa eroamisen tutkimisen arjessa elävänä, muuttuvana, tunnepitoisena ja usein sotkuisena. Erot ajatellaan risteyksinä tai pahimmillaan kolareina, jolloin kussakin erossa monenlaiset elementit virtaavat yhteen. Usein ne ovat tietyllä tavalla järjestäytyneitä sukupuolien ja seksuaalisuuksien välisiä (valta)suhteita ja kipeitä affektiivisia dynamiikkoja, jotka voivat kuitenkin eroprosesseissa kulkeutua myös yllättäviin suuntiin.

Kun sateenkaaren päässä on ero ensimmäinen suomalainen tutkimushanke, jossa on tutkittu lesbojen, homojen, biseksuaalien, transihmisten, intersukupuolisten ja queer- (LHBTIQ+) ihmisten eroja suhteistaan. Hankkeessa analysoidaan mittavaa 60 eronneen haastatteluaineistoa, joka on kerätty Suomesta ja Englannista. Lisäksi aineistona on asiantuntijahaastatteluja sekä eronneille sateenkaari-ihmisille suunnattu eroryhmäaineisto. Hankkeessa kehitetään queer-tutkimuksesta, affektitutkimuksesta ja uusmaterialistisesta feministisestä tutkimuksesta inspiroitunututta teoriaa ja metodologiaa erojen tutkimiseen. Tämä tuo uusia näkökulmia totuttuihin kysymyksenasetteluihin eroista, joissa samaa ja eri sukupuolta olevien eroja on verrattu rutiininomaisesti toisiinsa. Tutkimuksessa erot eivät ole vain ihmisten välisiä, vaan niitä tarkastellaan Deleuzen ja Guattarin ajattelusta inspiroituneena prosessuaalisina sommittumina, jotka tapahtuvat yksittäisten selittävien tekijöiden sijaan monien tekijöiden yhteisvaikutuksena. Tutkimuksena päätuloksena nousee esiin sateenkaarierojen sisäiset erilaisuudet ja intersektionaalisten tekijöiden merkitys niiden kehkeytymisessä. Intersektionaalisissa erosommittumissa rodullistetut, sukupuolitetut ja luokkaan liittyvät elementit toimivat erityisin tavoin tullessaan yhteen. Nämä elementit yhdessä muiden inhmillisten ja ei-ihmillisten tekijöiden (kuten suhdedynamiikkojen, yhteiskunnallisten arvostusten ja normien sekä materiaalisten ja tilallisten elementtien) kanssa yhteen tullessaan tekevät eronneista haavoittuvia eriarvoistavin tavoin, muokaten haavoittuvuuksia ja etuoikeuksia sateenkaarieroissa.