Kulttuurisen vuoropuhelun lisääminen suomentamalla viiden keskenään erilaisen brasilialaisen kirjailijan teokset ja hyödyntämällä työprosessia kääntäjän työstä kertovassa omassa kirjassa

Brasilia on monikulttuurinen valtava maa, ja meillä niin huonosti tunnettu. Suomentamalla viiden erilaisen brasilialaiskirjailijan teokset tarjoan läpileikkauksen maan huikeasta kirjallisuudesta ja kasvatan kulttuurista vuoropuhelua ja ymmärrystä. Tämän olen aloittanut aiemmilla suomennoksillani, mutta nyt teen kaiken isosti, henkilökohtaisesti ja vuorovaikutteisesti niin, että lopputuloksena on oma kirja. "Sinullahan on hallussasi koko brasilialainen kirjallisuus! Helsinki Litissä vieraillut Cristovão Tezza huudahti. Niin, on proosan klassikko, Clarice Lispector, jolta käännän dialogiromaanin Um sopro de vida, ja runouden klassikko, Cora Coralina, jonka pääteoksen Poemas de becos de Goiás keskiössä ovat naiset, lapset ja maaseutu. On myös afrobrasilialaisen kulttuurin puolestapuhuja ja slangin osaaja, Paulo Lins, jonka sambaromaani Desde que o samba é samba kertoo väistämättä myös candomblésta, ja avantgardistinen etnorunoilija Djami Sezostre, jonka uusin teos O pênis do Espírito Santo on sukellus intiaanien legendoihin, faunaan ja flooraan. Ja on nykyromaanin mestari Cristovão Tezza, jonka kansainvälinen läpimurtoteos, omakohtainen O filho eterno kertoo isän ja Down-lapsen suhteesta. Oma kirja kertoo kääntämisen prosesseista ja vie lukijan kirjojen tapahtumapaikoille ja kirjailijoiden ja heidän henkilöidensä maailmoihin ja niitä kommentoimalla ja niiden pohjalta vapaasti assosioimalla luo kuvan niistä monista monista Brasilioista, jotka Brasilia on. Yhden niistä.

Käänsin apurahakaudella hakemuksessa mainituista Clarice Lispectoria ja Paulo Linsiä. Mutta käänsin myös muita kirjailijoita, kuten yllä olevasta tuotosten sarakkeesta voi nähdä. Hain Koneen Säätiöltä kolmevuotista, jossa viimeiseen vuoteen sijoittui oman kirjan kirjoittaminen. Sain ”vain” kaksivuotisen, mutta olen pitänyt selvänä, että teen oman kirjan myös ja että se on olennainen osa hanketta, jota rahoititte. Kaikkia hakemuksessa mainittuja kirjoja ei mitenkään saa mahtumaan kahteen vuoteen, sillä kirjailijani ovat maailmanluokan taiteilijoita eivätkä päästä kääntäjää helpolla. Paulo Linsin kirjan käänsin niin kuin hakemuksessa kerroin, mutta Lispectorin romaani ei lopulta ollutkaan Um sopro de vida, vaan Tähden hetki. Mielestäni ei ole merkitystä, mikä nimenomainen Lispector ilmestyi, tärkeintä on itse kirjailija ja se että tein työni hyvin, käännökseni olikin Mikael Agricola -ehdokkaana. Ja Um sopro de vida ilmestyy myös vielä ennen oman kirjani ilmestymistä. Myös muut hakemuksen kirjat ilmestyvät vielä.

En ole esiintyjä enkä varsinkaan luennoitsija, mutta lupauduin luennoimaan brasilialaisista kirjailijoistani keväällä Helsingin työväenopistolla, sillä voin käyttää materiaalia hyväkseni omassa kirjassani. Tunnen lisäksi velvollisuudekseni puhua Brasilian kirjallisuudesta aina, kun siihen tarjoutuu tilaisuus.