Kuinka luonto reagoi muuttuvaan ympäristöön? Voimakkaan metsätalouden ja ilmastonmuutoksen aiheuttamien ympäristönmuutosten vaikutukset metsälintujen ekologiaan

Hakemuksen tiivistelmä

Elinympäristöjen häviäminen ja ilmaston lämpeneminen ovat maailmanlaajuisesti kasvavia ongelmia. Boreaalisten metsien avohakkuut ja metsien kokonaisikään suhteutettuna lyhyet uudistamissyklit lisäävät elinympäristöjen pirstaloitumista ja vähentävät vanhojen metsien määrää. Jo nyt näkyy muutoksia eliölajien populaatiosuhteissa. Ennestään alkuperäiset yleiset lajit (esim. hömötiainen) ovat uhanalaistuneet ja samalla aikaisemmin harvinaiset lajit (esim. tali- ja sinitiainen) ovat yleistyneet. Metsänhakkuiden ja ilmastonmuutoksen yhteisvaikutuksista tarvitaan lisää tietoa, jotta voidaan tehdä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta oikeita ekonomisia ja poliittisia päätöksiä. Tarkoituksena on selvittää, millainen yhteys voimakkaalla metsänhoidolla ja ilmaston lämpenemisellä on viiden lähisukuisen varpuslintulajin populaatiomuutoksiin boreaalisissa metsissä. Lisäksi otetaan huomioon tutkimuslajien ruokavaliomuutokset käyttäen DNA metabarcoding-menetelmää ja lajien välisen kilpailun vaikutukset. Tutkimuksessa käytetään ainutlaatuista, vuodesta 1969 lähtien kerättyä pitkäaikaispesimisaineistoa, joka yhdistetään paikkatietopohjaisiin metsänhakkuutietoihin Oulusta ja Kuusamosta. Ratkaisuja pyritään löytämään luonnon monimuotoisuuden vähenemiselle, tehokkaille luonnonsuojelutoimille sekä metsien käytön harjoittamiselle kestävästi ilman hakkuutulojen menetystä. Väitöskirja tarjoaa tärkeää pohjoista näkökulmaa kansainväliseen biodiversiteettikatotutkimukseen.

Väitöskirjaprojekti "Kuinka luonto reagoi muuttuvaan ympäristöön? Voimakkaan metsätalouden ja ilmastonmuutoksen aiheuttamien ympäristönmuutosten vaikutukset metsälintujen ekologiaan" pääsi loppusuoralle Koneen Säätiön myöntämän nelivuotisen apurahan ansiosta. Neljän vuoden aikana kokoelmaväitöskirjaa varten ehdittiin julkaista yksi tieteellinen artikkeli, sekä tehdä lähes valmiiksi toisen artikkelin käsikirjoitus ja suunnittelu kolmatta tieteellistä julkaisua varten. Väitöskirja pohjautuu ainutlaatuiseen tiaisten pitkäaikaisen pesimisaineiston soveltamiseen ihmisen aiheuttamaa ympäristönmuutosta tutkittaessa. Koneen Säätiön myöntämä apuraha oli ratkaisevassa asemassa väitöskirjatyön aloittamisessa.

Hankkeen aikana ehdittiin tuottaa uutta tietoa metsänhakkuiden vaikutuksista hömötiaisen pesimisen aikaiseen levinneisyysbiologiaan. Hömötiaisen nopea väheneminen Suomen neljänneksi yleisimmästä lintulajista erittäin uhanalaiseksi muutamassa vuosikymmenessä on johtanut siihen, että lajista on tullut sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla asti eräänlainen vanhojen ja varttuneempien metsien häviämisen symboli. Aikaisemmat mielikuvat metsänhakkuiden haitallisista vaikutuksista hömötiaiseen voimistuivat hankkeen aikana julkaistun artikkelin jälkeen ("Forest Ecology and Management" -tiedesarja, artikkeli: "Effects of forest management on the spatial distribution of the willow tit (Poecile montanus)"), jossa totesimme metsänhakkuiden selittävän jopa 65 % hömötiaisen pesimistiheyden laskusta tutkimusalueella. Metsänhakkuut myös pidensivät hömötiaisten poikasten pesästä lähdön jälkeistä siirtymää ensimmäiseen omaan pesään (nataalidispersaali) sekä peräkkäisten vuosien pesintöjen välisiä siirtymiä (pesimisdispersaali). Lisäksi tutkimuksessa korostui runsaan lehtilahopuun, eli pökkelöiden määrän merkitys hömötiaiselle metsänhakkuiden vaikutuksia kompensoivana tekijänä, sillä hömötiaiset kaivavat itse pesäkolonsa lahoon pökkelöön. Metsänhakkuiden vaikutukset näkyivät pitkäaikaisena elinympäristökatona ja elinympäristön laadun heikentymisenä ulottuen ainakin 30 vuoden päähän hakkuista.

Hankkeessa tuotettua tietoa voidaan soveltaa niin metsätaloudessa kuin suojelutarkoituksissa. Hömötiainen on eräänlainen sateenvarjolaji, eli sen eduksi tehdyt toimet metsissä hyödyntävät myös monia muita samankaltaisia elinympäristövaatimuksia omaavia lajeja.