Konnia vai vallankumouksellisia? Korkean riskin aktivismi Suomessa

Hakemuksen tiivistelmä

Suomalaiselle mielenosoituskulttuurille ja aktivismille on pitkään ollut ominaista rauhanomainen ja lainkuuliainen toiminta. Rutiininomaisen kansalaistoiminnan rinnalle on 2000-luvun alusta lähtien kehittynyt toiminnan muotoja, joihin osallistumiseen liittyy merkittäviä riskejä. Näissä ulkoparlamentaarisen toiminnan repertoaareissa utopianismi ja valmius joutua väkivaltaisiin tilanteisiin viestivät asenteiden, käytäntöjen ja arvojen muutoksesta. Tutkimus keskittyy näiden aktivistiryhmien sisäiseen kulttuuriin, siihen miten väkivallan riski vaikuttaa yksittäisiin aktivisteihin ja ryhmän dynamiikkaan, sekä tutkimaan miten tämä ilmiö liittyy laajemmin suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin. Korkean riskin aktivismi on kohtalaisen uutta Suomessa, ja ilmiönä sitä ei ole kansainvälisestikään tutkittu kovin laajasti. Tässä nelivuotisessa tutkimusprojektissa tarkastelen kolmea ryhmää etnografisen osallistuvan havainnoinnin ja haastatteluiden kautta. Elokapina toimii julkilausutusti väkivallattoman kansalaistottelemattomuuden periaatteiden mukaisesti. Tästä huolimatta he ovat olleet poliisin väkivallan kohteena. Antirasistit ovat ajautuneet 2000-luvun aikana lukuisiin väkivaltaisiin konflikteihin äärioikeiston kanssa. He ovat kohdanneet väkivaltaa muun muassa kirjaesittelyssä paikallisessa kirjastossa ja itsenäisyyspäivän soihtukulkueen vastamielenosoituksessa. Kolmas ryhmä, jota tässä tutkimuksessa tarkastellaan, ovat ne naiset ja miehet, jotka ovat liittyneet vapaaehtoisina Pohjois-Syyrian Rojavan autonomisen alueen kansainvälisiin prikaateihin ja heidän aseelliseen taisteluunsa alueen utopistisen yhteiskuntakehityksen puolesta. Tutkimus valottaa demokraattisen kansalaisaktivismin suhdetta väkivaltaan, ja syventää ymmärrystä niistä tavoista, joilla suomalaiset toimivat poliittisesti. Teoreettisesti tutkimus edistää korkean riskin aktivismin, sekä utopistisen ja prefiguratiivisen politiikan tutkimusta.