Kodista, kotoutumisesta ja kotouttamisesta kertovan kolmannen romaanin kirjoittaminen

Hakemuksen tiivistelmä

Kolmannessa romaanissani tutkin vallankäytön mekanismeja, vapauden mahdollisuuksia ja niiden liikettä. Teos perkaa kodin, kotoutumisen ja kotouttamisen tematiikkaa. Onko koti paikka, mielentila vai aina tulemisen tilassa? Kuka siitä päättää, mikä sitä valvoo vai voiko sen vapaasti valita itse? Kodissa minua kiehtoo sen tavanomaisuus ja intiimiys sekä sen yhteiskunnallinen ulottuvuus. Kodista on viime vuosikymmenien aikana tullut yhä vahvemmin epätasa-arvon mittari maailmanlaajuisesti. Maapallo on muuttumassa monin paikoin asuinkelvottomaksi. Ihmiset joutuvat jättämään kotinsa eri syistä ja etsimään sitä muualta, sopeutumaan ja omaksumaan, sulautumaan. Kotiin pakkautuu myös paljon yhteiskunnallista vallankäyttöä, eriarvoisuutta ja sukupuolten välistä epätasa-arvoa sekä odotuksia ja normeja. Tarkastelemalla näitä jännitteitä kaunokirjallisesti kerron ihmisyydestä, ihmisten välisistä suhteista ja erityisesti naisen asemasta. Se on kaikkien teosteni kantava teema: tutkia proosalla, mitä ihmisyydelle ja ennen kaikkea naisen roolille muuttuvassa yhteiskunnassa tapahtuu. Toimittajana ja kirjailijana minua vetävät puoleensa fiktion ja nonfiktion fuusiot, kaikenlaiset ristiriidat, välitilat ja rihmastot. Inspiroidun kielten- ja kulttuurienvälisyydestä, rajapinnoista, yhteentörmäyksistä ja tilanteiden tarkastelusta eri näkökulmista. Tällaisissa tiedon risteämiskohdissa pystyn kirjailijana esittämään kysymyksiä, haromaan kohti monisyisiä asioita ja kirjoittamaan niistä mahdollisimman kirkkaasti. Teen kirjaani varten paljon haastatteluja ja taustatutkimusta, asetan itseni alttiiksi ja hyödynnän keräämääni tietoa romaanin muodossa. Kirjailijana etsin myös kaunokirjallista leikkiä, uuden löytämisen iloa ja mahdollisuutta kokeilla eri kerrontaratkaisuja. Maailma tarvitsee mielikuvitusta, sillä sen avulla on mahdollista hahmotella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Kuvittelu luo toivoa pakottamalla liikkeeseen kaiken sen, jota on tapana ajatella pysyvänä, kiinteänä asiaintilana.