Jälleennäkeminen

Hakemuksen tiivistelmä

Tunnesiteeni musiikkiin sekä muusikkona että kuuntelijana muuttui sen jälkeen, kun aloitin ammattimusiikkiopinnot. Asetin itselleni tavoitteen tulla jazzlaulajaksi. Syyt siihen olivat suurilta osin ulkomusiikilliset. Halusin pikemminkin kuulua jazzmuusikoiden pieneen piiriin kuin tutustua jazzin historiaan. Aloin kehittämään tietoisesti musiikkianalysointitaitojani ja annoin itseni kuunnella ainoastaan jazzmusiikkia. Pystyin loikkaamaan suuren harppauksen jazzmusiikillisessa kehityksessäni, sillä vaan muutamien vuosien päästä ovet suomalaiseen jazzeliittiin aukesivat. Samalla, kun etenin jazzurallani, tunneyhteys omaan musiikilliseen sieluun ja identiteettiin väheni, kunnes en löytänyt sitä enää ollenkaan. Koulun päättymisen, vakavan anoreksian ja unettomuuden jälkeen huomasin, että musiikkianalysointitaitoni olivat vieneet minulta kyvyn kuunnella ja kokea musiikkia tunteella. Kun en enää saanut musiikista tunnekokemuksia, en myöskään pystynyt sisällyttämään tunteita musiikilliseen ilmaisuuni. Tunneyhteys yleisöön ja kanssamuusikoihin katkesi. Koneen Säätiöltä haettavan apurahan voimin tutkin musiikillista sieluani ja pyrin löytämään ja luomaan musiikkiin taas tunneyhteyden. Miltä kuulostaa aito musiikillinen minä? Miten se vaikuttaa kanssamuusikoihin ja etenkin yleisöön? Tutkin ääntäni: millainen äänellinen ilmaisu tulee sydämmestäni ja mikä jää opittujen muurien taakse. Tutkin myös suhdettani lyriikoihin ja niiden käyttämiseen ilmaisussani.