Intentionaalisuus Immanuel Kantin filosofiassa

Hakemuksen tiivistelmä

Immanuel Kant on uuden ajan merkittävin filosofi. Vaikka hänen pääteoksellaan Puhtaan järjen kritiikillä on ollut valtava vaikutus myöhempään filosofiaan, tutkijat eivät edelleenkään ole kyenneet muodostamaan yhtenäistä kuvaa sen sisällöstä. Kiistanalaista on jopa se, mihin Kant pyrkii teoksen tärkeimmässä argumentissaan. Nykyfilosofit ovat hakeneet teoksesta tukea keskenään vastakkaisille näkemyksille havaintotietoisuuden mahdollisesta ei-käsitteellisestä sisällöstä. Ristiriitaisten tulkintojen lisäksi monet Kant-tutkijat ovat toistuvasti joutuneet toteamaan, että Kant käyttää terminologiaansa epäjohdonmukaisesti ja että hän tekee karkeitakin päättelyvirheitä. Näille Kant-tulkinnoille on yhteistä se, että Kantin on ajateltu lähestyneen havaintotietoisuuden mahdollista ei-käsitteellisyyttä samasta näkökulmasta kuin nykyfilosofit, eli mentaalisten tilojen intentionaalisen sisällön näkökulmasta. Intentionaalisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä suuntautumista kohteeseen. Tutkimukseni lähtökohta on, että nämä tulkinnalliset ongelmat johtuvat Kantin niin sanotun kopernikaanisen vallankumouksen perustavasta väärinymmärryksestä. Kant ei käsitykseni mukaan ajattele havaintotietoisuutta intentionaalisen sisällön näkökulmasta. Tutkimuskirjallisuudessa ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota siihen, että Kant hylkäsi vallankumouksellaan uuden ajan alussa vallinneen ideoihin perustuvan ajattelun. Hänen käsityksensä intentionaalisuudesta ja havaintotietoisuuden ei-käsitteellisyydestä kumoaa näin uuden ajan alussa vallalla olleet käsitykset mielen ja maailman suhteesta. Rakennan tutkimuksessani uuden tulkinnan, jonka mukaan Kantin intentionaalisuuskäsitys pohjautuu myöhäisaristoteeliseen käsitykseen käsitteellisen kykymme suhteesta havaintotietoisuuteen. Tutkimuksen tulokset on tarkoitus julkaista Kantin intentionaalisuuskäsitystä käsittelevässä kansainvälisessä monografiassa. Tutkimus on jo tuottanut yhden vertaisarvioidun kansainvälisen artikkelin.

Tutkimukseni luo uuden tulkinnan Immanuel Kantin filosofian perustana olevasta intentionaalisuuskäsityksestä. Tulkintani perustuu oletukseen, että Kantin kopernikaaninen vallankumous tukeutuu myöhäisaristoteelisen filosofiaan. Koneen Säätiön apurahakauden aikana olen pystynyt selvittämään, minkälainen yhteys Kantin intentionaalisuuskäsityksellä on Francisco Suárezin ja Giacomo Zabarellan ei-kausaalisiin teorioihin mielen sisäsyntyisen aktiivisuuden merkityksestä havainnon ja käsitteellisen kognition edellytyksinä. Erityisesti Suárezin käsitys logiikan ja mielen kykyihin kohdistuvan tutkimuksen suhteesta sekä intentionaalisuuden sisäsyntyisistä edellytyksistä osoittautui merkittävällä tavalla samanlaiseksi kuin Kantin käsitys.
Tämän yhteyden löytäminen on avannut uuden näkymän koko Kantin filosofian lähtökohtiin ja sen rakenteeseen. Yhteys Suárezin filosofiaan on osoittautunut monitahoiseksi, ja sen avulla Kantin filosofia on mahdollista ensi kertaa osoittaa sisäisesti johdonmukaiseksi. Tämän johdonmukaisuuden osoittaminen on tutkimuksen tuloksia esittelevän monografian tärkein tavoite. Monografian kirjoittaminen jatkuu apurahakauden jälkeen.
Säätiön apuraha on tehnyt mahdolliseksi Kant suomeksi -internetsivuston avaamisen. Sivustolla on suomentamieni Kantin teosten lukemista tukevia selittäviä tekstejä ja kommentaariosio, jonka täydentäminen jatkuu apurahakauden jälkeen. Olen myös osallistunut apurahakauden aikana artikkelimuodossa Kantin filosofian suomentamista koskevaan keskusteluun.