Ilmastovastuun normi monenkeskisen yhteistyön kivijalaksi?

Kansainvälinen huomio kiinnittyy yhä voimakkaammin suurvaltakamppailuihin, vaikka aikamme suurimpia kysymyksiä, kuten ilmaston kuumenemista, ei voida ratkaista ilman monenkeskistä globaalia yhteistyötä ja maapallon rajallisuutta kunnioittavaa politiikkaa. Tämä hanke rakentaa kansainvälisen politiikan teoriaa, joka nostaa ilmastovastuullisuuden normin keskiöön. Se hyödyntää tulevaisuudentutkimuksen backcasting-lähestymistapaa ja tutkii arktisen tapaustutkimuksen avulla millaiset kehityskulut voisivat realistisesti nostaa ilmastovastuullisuuden keskeisimmäksi kansainvälistä yhteisöä rakentavaksi normiksi vuoteen 2035 mennessä. Arktisen tapauksen valinta on perusteltua alueen erityisyyden vuoksi: kylmän sodan jälkeen käynnistynyt arktinen yhteistyö rakentui jaettuun visioon ympäristönsuojelusta ja aseriisunnasta pohjoisella pallonpuoliskolla. Ilmastonmuutos on ollut alueen poliittisen dialogin keskiössä jo vuosia, sillä ilmaston kuumeneminen etenee Arktiksella huomattavasti nopeammin kuin muualla. Jos ilmastovastuu nousee kansainvälisen yhteistyön kivijalaksi, on Arktis luultavasti juuri se näyttämö, josta tämä prosessi lähtee liikkeelle. Tutkimuksen keskipitkä aikajänne on realistinen aikaikkuna hankkeen kuvaaman muutoksen toteutumiselle: ilmastovastuun normi voi uskottavasti nousta noin 10 vuodessa kansainvälistä yhteistyötä määrittävien muiden normien rinnalle. Kymmenen vuoden aikaikkuna tekee myös tutkimustuloksista helpommin lähestyttäviä, sillä eläytyminen vuoteen 2035 ei ole kognitiivisesti liian haastavaa. Sarjakuvataiteen rooli on tärkeä “tulevaisuushypyn” onnistumiseksi tutkimusprosessin kaikissa vaiheissa. Myös hankkeen tutkimustulokset yleistajuistetaan verkkosarjakuvalehden muodossa. Sarjakuva esittää vaihtoehtoiset tulevaisuudet ymmärrettävinä ja todentuntuisina, mikä voi herättää yhteiskunnallista keskustelua ja inspiroida ulkopoliittisia toimijoita edistämään uudenlaisia kehityskulkuja arktisessa yhteistyössä.