Humaanin hyväksikäytön rajat: eläinsuojeluliike lajienvälisten suhteiden muotoilijana Suomen modernisoituvassa maataloudessa 1870–luvulta ensimmäiseen eläinsuojelulakiin 1934

Hakemuksen tiivistelmä

Historiatieteellinen post doc -tutkimukseni käsittelee eläinsuojeluliikkeen merkitystä ihmisten ja tuotannossa käytettyjen eläinten suhteiden muotoutumisessa Suomen modernisoituvassa maataloudessa. Kansainvälinen markkinatalous ohjasi suomalaista ruoantuotantoa 1800-luvun lopulta alkaen viljanviljelystä eläintalouteen muovaten samalla kotieläimistä tehokkuuden ja markkina-arvon kautta hahmotettuja ”tuotantoeläimiä”. Ihmisten ja tuotannossa käytettyjen eläinten suhteeseen vaikutti kuitenkin myös eläinsuojeluaate, joka oli kietoutunut osaksi modernisaatiota ohjanneita näkemyksiä edistyksestä ja sivistyksestä. Tarkastelen eläinsuojelun ja eläintalouden yhteenkietoutunutta historiaa lajienvälisten suhteiden rakentumisen näkökulmasta suomalaisen eläinsuojelun järjestäytymisestä 1870-luvulla Suomen ensimmäiseen varsinaiseen eläinsuojelulakiin vuonna 1934 ulottuvalla ajanjaksolla. Tutkimustani motivoi pyrkimys ymmärtää paremmin nykyistä ”lihaparadoksia” eli yhteiskunnallista ja kulttuurista tilannetta, jossa toisenlajisten tuotannollinen hyväksikäyttö on teollistunut samalla kun heidän hyvinvoinnistaan kannettu huoli on normalisoitunut osaksi sivistyneenä pidettyä eläinsuhdetta. Tutkimukseni sijoittuu kriittisen ja ihmistieteellisen eläintutkimuksen kentille (Human-Animal Studies, Critical Animal Studies) sekä posthumanismin ja uusmaterialismin teoreettiseen viitekehykseen.