Apurahat ja residenssipaikat

Tiede

Hevoset ihmisineen: työ, toimijuus ja oppiminen

Hakemuksen tiivistelmä

Toimijuus on hybridistä eikä se edellytä tarkoituksellisuutta tai sanallista viestintää. Hevonen on aktiivinen kokemusten ja tiedon tuottaja ja käyttäjä. Sen ihmis- ja muiden suhteiden, imagon ja yhteiskunnallisen aseman ytimessä ovat työ, toimijuus ja oppiminen. Niitä tutkitaan autoetnografisesti, etnografisesti ja visuaalisin menetelmin. Aikaisemmin ihmisten näkökulmasta tulkittuja aineistoja katsotaan hevosen näkökulmasta. Raviurheilijoiden ja hevostyön ammattilaisten kokemukset, taloudellisesti tavoitteellinen oppiminen ja kisällityö laajentavat keskustelua hevosten ja ihmisten suhteesta. Valokuvat ja muistitieto jatkosodasta vievät eläintutkimusta sen oman piirin ulkopuolelle. Hanke vahvistaa teoreettista ja metodologista yhteyttä yhteiskuntatieteellisen ja humanistisen eläintutkimuksen, maantieteen, antropologian ja monitieteisen työn, toimijuuden ja oppimisen tutkimuksen välillä. Tulokset lujittavat eläintutkimuksen teoreettista perustaa ja uskottavuutta sekä kehittävät visuaalista metodologiaa ja (auto)etnografiaa. Toteutus haastaa tavat hankkia ja jakaa tietoa ja osallistaa keskusteluun tiedetyöstä, asiantuntijuudesta, tutkimuksen vaikuttavuudesta ja vallitsevista asetelmista, jotka vaikeuttavat tiedon kulkua. Tulokset voivat tukea hevosalan koulutusta, tutkimustiedon soveltamista, hevosen hyvinvointia ja työturvallisuutta. Nelivuotisen hankkeen tuloksista kerrotaan suomeksi ja englanniksi mediassa, esitelmissä ja vertaisarvioiduissa tutkimusjulkaisuissa.

Hanke havainnollisti, kuinka toimijuus on hybridistä eikä edellytä tarkoituksellisuutta tai sanallista viestintää. Hevonen oli aktiivinen kokemusten ja tiedon tuottaja ja käyttäjä, joka ohjasi ihmisen toimintaa merkittävästi. Hevosen ihmis- ja muita suhteita, imagoa ja yhteiskunnallista asemaa lähestyttiin ravi- ja työhevosen työn, toimijuuden ja oppimisen näkökulmista, hevosen tulokulmaa korostaen. Hanke nojasi maantieteeseen, antropologiaan, yhteiskuntatieteellis-humanistiseen eläintutkimukseen sekä monitieteisen työn, toimijuuden ja oppimisen tutkimukseen. Metodologiset yhtymäkohdat ja tiedon sovellettavuus korostuivat.

Hanke käytti autoetnografisia, etnografisia ja visuaalisia aineistoja ja menetelmiä. Vastuullisella tutkijalla oli kolme roolia: tutkijan (taustalla tutkijakoulutus) lisäksi hevosalan toimija (taustalla hevosalan erikoisammattitutkinto) ja media- ja viestintäsisältöjen tuottaja (taustalla kokemus toimittajan työstä). Aineisto koottiin raviurheilun ja hevostyön ammattilaisten kokemuksista yhteistyössä hankehevosten kanssa. Taloudellisesti tavoitteellinen oppiminen ja oma kisällityö auttoivat laajentamaan tieteellistä ymmärrystä hevosten ja ihmisten suhteesta. Laukkaurheiluun, ratsuharrastukseen ja humanistisiin lähestymistapoihin keskittyvä nykytutkimus avartui.

Toteutus haastoi vakiintuneita tapoja hankkia ja jakaa tieteellistä tietoa. Se osallisti keskusteluun tiedetyöstä, asiantuntijuudesta, tutkimuksen vaikuttavuudesta ja asetelmista, jotka vaikeuttavat tiedon kulkua. Tulokset tukevat hevosalan viestintää ja koulutusta, tutkimustiedon soveltamista, hyvinvointia ja työturvallisuutta. Tulosten perusteella tutkijoiden asenteet, taidot, mukavuudenhalu ja verkostojen suppeus heikentävät tutkitun tiedon vaikuttavuutta ja vuoropuhelua.

Hankkeen tuloksista on kerrottu suomeksi ja englanniksi medioissa, yleistajuisissa esitelmissä ja paneelikeskusteluissa, vertaisarvioiduissa tutkimusjulkaisuissa ja ”hevosmiesten tietotoimiston” verkostoissa.

Takaisin apurahalistaukseen