Apurahat ja residenssipaikat

Tiede

Helvi Hämäläisen elämäkerta

Hakemuksen tiivistelmä

Ensimmäinen kriittinen elämäkerta Helvi Hämäläisestä (1907–1998) kuvaa kirjailijan elämää Suomen yhteiskunnallisesti ja poliittisesti kuohuvina vuosina. Hämäläinen luonnehti itseään epäyhteiskunnalliseksi kirjailijaksi, joka pysytteli erillään ajan poliittisesta myrskystä. Teosten lähempi lukeminen kuitenkin näyttää Hämäläisen kriittisenä aikalaistarkkailijana, joka kuvasi perheen, rakkauden ja seksin yhteiskunnallisuutta, jokapäiväisen elämän asioita, joiden kautta 1930-luvun fasismi pyrki muovaamaan ihmistä ja maailmaa haluamaansa suuntaan. Hämäläisen tunnetuin romaani Säädyllinen murhenäytelmä (1941) vedettiin pois pian ilmestymisensä jälkeen ja siitä poistettiin kansallissosialismia suorasukaisesti kommentoivat kohdat. Teoksen seksuaalisesti ja moraalisesti uskalias jatko-osa Kadotettu puutarha julkaistiin vasta vuonna 1995. Hämäläinen eli pitkän elämän 1900-luvun viimeisiin vuosiin saakka ja ennätti kokea niin sodan kauhuista vaikenemisen kuin uudelleenarvioinnin alkamisenkin. Vuonna 1987 hän sai Finlandia-palkinnon runokokoelmastaan Sukupolveni unta, jonka teemana on sodan läpi eläneen sukupolven vaiettu suru. Sota-ajan keskusteluiden ja aatteiden prosessointi jatkui siis Hämäläisen elämän loppuun saakka. Pohdin, millä tavoin kulttuuri-ilmapiiri muuttui sodan jälkeen ja millaisia häpeän, vaikenemisen ja mielipiteenvaihdoksen aaltoja Hämäläisen lähipiirissä koettiin. Kuinka koville maailman uudelleen järjestyminen kahden maailmansodan jälkeen otti?

Minna Maijala: Helvi Hämäläinen. Kauneudenrakastaja (Otava, 2026)

Ensimmäinen kriittinen elämäkerta Helvi Hämäläisestä kuljettaa lukijaa läpi kuohuvan 1900-luvun. 25 vuotta suljettuina olleisiin päiväkirjoihin pohjautuva tarkka kuva Hämäläisestä tuo esiin sen, minkä hän itse tahtoi peittää, kaunistaa ja muistaa toisin. Elämäkerta kuvaa, millaista on elää kahden maailman rajalla, kun aina tulee nähdyksi taustansa kautta.

Ulkopuolisuuden tunne ei koskaan jättänyt Hämäläistä, hän tempoili sen kanssa koko elämänsä. Rakkaudettomuus ja elämän vastoinkäymiset kasvattivat Hämäläisestä ankaran ja sisukkaan. Hänestä tuli suomalaisen sivistyneistön haukansilmäinen tarkkailija, joka todisti 1930-luvun fasismin nousua ja vanhan maailman särkymistä muun muassa romaanissaan Säädyllinen murhenäytelmä (1941). ”Olisi suuri onnettomuus olla heidän kaltaisensa – se on lohdutus”, Hämäläinen kirjoitti yksityiseen päiväkirjaansa. Hämäläinen piti päänsä korkealla pystyssä julmuuteen saakka ehdottoman kauneudenrakkautensa avulla, jonka patologiaa tarkasteli teoksissaan.

Helvi Hämäläisen elämäkerta kuvaa 1900-lukua yksityisen ja eletyn kautta. Maijala kysyy, miten fasismin lumo houkutti mukaansa ja millaisia olivat kielletyn maailmankuvan jäljet sodanjälkeisessä Suomessa. Helvi Hämäläisen koettu elämä on täynnä rakkaudenkaipuuta, armottomuutta ja surua sen maailman katoamisesta, johon hän ei koskaan ehtinyt jäseneksi.

Helvi Hämäläinen. Kauneudenrakastaja ilmestyy huhtikuussa 2016 Otavan kustantamana

Takaisin apurahalistaukseen