Apurahat ja residenssipaikat

Taide

Esseeteos nykyrunoudesta

Kirjahankkeeni ytimessä on kysyä, mitä nykyrunous kertoo ajastamme. Voisiko se auttaa käsittelemään suuria kysymyksiämme ja ratkaisemaan usein ylitsepääsemättömiltä tuntuvia ongelmia? Lukemalla runoutta tavoittelen paitsi esteettisiä kokemuksia, myös tietoa vaikeasti sanallistettavista kokemuksista ja vastakkaisten käsitteiden välisiltä ei-kenenkään-mailta. Runous voi tarjota uusia näkökulmia esimerkiksi luonnon ja ihmisen väliseen rajankäyntiin tai sukupuoli-identiteettien hahmottamiseen. Luontokokemus tai identiteetti ovat esimerkkejä jokaista koskettavista asioista, joihin liittyy paljon vakiintunutta sanastoa – joka varsin usein ei enää vastaa tarkoitustaan. Uusia ilmauksia etsivän nykyrunouden puoleen kannattaa siis kääntyä, jos vanhat sanat eivät vastaa omaa kokemusta. Hankkeeni tavoittelee runouden radikaalin potentiaalin valjastamista asiatekstin käyttöön, joten luontevin muoto sille on essee, joka itsessään edustaa rajankäyntiä kaunokirjallisen ja tietokirjallisen välillä. Kirjoitan kirjaani viisitoista esseetä, jotka ovat lyhyehköjä ja muodoltaan huokoisia, mutta yleistajuisia ja soveltavat runoutta monia kiinnostaviin aihepiireihin. Kysyn suuria, perinteisiä kysymyksiä – Tarvitaanko jumalaa? Miksi ihminen haluaa puhua luonnosta? – ja todistan, että lyhyessäkin runossa voi olla näihin uusia vastauksia. Liian helposti runous näyttäytyy muusta yhteiskunnasta erillisenä alueena, jossa keskustellaan säkeenylityksistä, metaforista, ritareista ja lohikäärmeistä. Siis hyvin teknisluonteisena toimintana tai vaihtoehtoisesti auttamattoman vanhanaikaisena, vaikka todellisuudessa runoudella olisi paljon annettavaa aikalaiskeskusteluun. Lisäksi runous voi opettaa tarkkaavaista keskustelemisen tapaa, jossa nyansseilla ja sävyillä on merkitystä ja jossa vastavuoroiselle kommunikaatiolle annetaan sen tarvitsema aika.

Esseeteokseni Runominän vuosi, joka on kirjoitettu apurahakaudella vuosien 2022-2023 aikana, ilmestyy vuonna 2025 Poesian julkaisemana. Teos on monipuolinen valikoima erilaisia tekstejä runoudesta. Lyhyen muodon esseissä tarkoitukseni on uudistaa runoanalyysin varsin jäykkää genreä, antaa tilaa henkilökohtaisuudelle ja erilaisille ajatuksen oikuille. Pidemmät esseet kiertyvät erityisesti runouden aikakäsityksen ympärille: miten runous käsittelee esimerkiksi tietoa siitä, kuinka vanha maailmankaikkeus on? Millaista tietoa runouden lukeminen tuottaa? Väitteeni on, että sellaista tietoa tietoisuudesta itsestään, jota on vaikea muunlaisin keinoin tavoittaa.

Miten runominä pystyy harppaamaan ajasta toiseen kahden säkeen välisessä hujauksessa? Miksi häntä eivät vaikuta sitovan kertovan proosan ja arkitodellisuuden konventiot? Runominää on analyysissä totuttu etsimään runosta, mutta esseissäni käännyn lukijan puoleen: runoudessa on hienoa juuri se, että se antaa jokaisen lukijan olla runominä. Julkinen puhe runoudesta keskittyy kirjoittajan ympärille, mutta toisin kuin voisi kuvitella, lukija tulee aina ennen kirjoittajaa.

Hankkeen toteuttaminen vaati huomattavan määrän lukemista runoudesta kirjallisuushistorioihin ja tutkimukseen. Teoksen johtoajatus ja rakenteelliset ideat eivät olleet valmiita vielä hakemusvaiheessa, ja niihin päädyin monen yrityksen ja erehdyksen kautta. Nyt teos mukailee kalenterivuoden syklistä rakennetta ja sisältää myös päiväkirjamerkintöjä esimerkiksi maailmalla käynnissä olevista sodista. Tarkoitus on törmäyttää ikuista tai vähintään hyvin vanhaa ja ajankohtaista, niin kuin runouskin tekee.

Takaisin apurahalistaukseen