Päätoimittaja Rantama Vesa

Esseeteos nykyrunoudesta

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kaksivuotinen

Kirjahankkeeni ytimessä on kysyä, mitä nykyrunous kertoo ajastamme. Voisiko se auttaa käsittelemään suuria kysymyksiämme ja ratkaisemaan usein ylitsepääsemättömiltä tuntuvia ongelmia? Lukemalla runoutta tavoittelen paitsi esteettisiä kokemuksia, myös tietoa vaikeasti sanallistettavista kokemuksista ja vastakkaisten käsitteiden välisiltä ei-kenenkään-mailta. Runous voi tarjota uusia näkökulmia esimerkiksi luonnon ja ihmisen väliseen rajankäyntiin tai sukupuoli-identiteettien hahmottamiseen. Luontokokemus tai identiteetti ovat esimerkkejä jokaista koskettavista asioista, joihin liittyy paljon vakiintunutta sanastoa – joka varsin usein ei enää vastaa tarkoitustaan. Uusia ilmauksia etsivän nykyrunouden puoleen kannattaa siis kääntyä, jos vanhat sanat eivät vastaa omaa kokemusta. Hankkeeni tavoittelee runouden radikaalin potentiaalin valjastamista asiatekstin käyttöön, joten luontevin muoto sille on essee, joka itsessään edustaa rajankäyntiä kaunokirjallisen ja tietokirjallisen välillä. Kirjoitan kirjaani viisitoista esseetä, jotka ovat lyhyehköjä ja muodoltaan huokoisia, mutta yleistajuisia ja soveltavat runoutta monia kiinnostaviin aihepiireihin. Kysyn suuria, perinteisiä kysymyksiä – Tarvitaanko jumalaa? Miksi ihminen haluaa puhua luonnosta? – ja todistan, että lyhyessäkin runossa voi olla näihin uusia vastauksia. Liian helposti runous näyttäytyy muusta yhteiskunnasta erillisenä alueena, jossa keskustellaan säkeenylityksistä, metaforista, ritareista ja lohikäärmeistä. Siis hyvin teknisluonteisena toimintana tai vaihtoehtoisesti auttamattoman vanhanaikaisena, vaikka todellisuudessa runoudella olisi paljon annettavaa aikalaiskeskusteluun. Lisäksi runous voi opettaa tarkkaavaista keskustelemisen tapaa, jossa nyansseilla ja sävyillä on merkitystä ja jossa vastavuoroiselle kommunikaatiolle annetaan sen tarvitsema aika.