Epistemic Vision: A history of intuitive philosophical knowledge

Hakemuksen tiivistelmä

Väitöstutkimukseni kartoittaa filosofisen intuition käsitteen luonnetta ja merkitystä filosofian historiassa käsitteeseen liittyvän näkemismetaforan näkökulmasta. Selvitän, miksi nykypäivän käsityksissämme subjektiiviseen tuntemukseen tai aavistukseen viittaava käsite on filosofian historiassa nähty keskeisenä – suorastaan korkeimpana tiedon muotona. Aiempi teoreettinen tutkimus on tuonut esille käsitteen moninaisuuden: intuitio on käsitetty tietämisen prosessiksi, ajattelun tuotteeksi, perustaksi, ennakkoehdoksi tai filosofiseksi metodiksi. Argumentoin, että intuition vertaaminen näkemiseen tavoittaa, mikä on keskeisintä ja erityistä käsitteen luonneteessa. Hypoteesinani on, että tarkastelemalla intuitiota näkemismetaforan näkökulmasta voidaan moninaisesta käsitekentästä paljastaa seuraavia historiallisesti toistuvia piirteitä: välittömyys, kokemuksellisuus, varmuus ja perustavanlaatuisuus. Osa näistä piirteistä näyttää olevan läsnä myös nykykäsityksissä. Näkemismetafora on kuin pelkistynyt ja läsnä edelleen käsityksissämme piilevästi. Jatkohypoteesina esitänkin, että edellä mainituista piirteistä intuition käsitteessä on ennen kaikkea säilynyt sen kokemuksellisuus: intuition ajatellaan olevan kuin tuntemuksen kaltainen aavistus tai mielentila. Nykyfilosofiassa on käyty aktiivista kriittistä keskustelua usean vuosikymmenen ajan intuitioiden luotettavuudesta filosofisen evidenssin lähteenä. Näissä keskusteluissa intuition monet rikkaat ja hienostuneet käyttötarkoitukset näyttävät kuitenkin unohtuneen. Väitöstuktimukseni käsitehistoriallisen kartoituksen tarkoituksena on auttaa hahmottamaan uudella tavalla intuition filosofisia mahdollisuuksia ja tuoda esiin niitä intuition piirteitä, jotka ovat tehneet aikanaan käsitteestä filosofialle erittäin merkittävän. Kyse on filosofisesti rohkeasta ja kunnianhimoisesta projektista, joka ottaa käsittelyynsä nykyfilosofiassa kiistellyn käsitteen ja pyrkii tuomaan uudelleen esille sen mahdollisuuksia.

Tutkimushankkeen alkuperäinen päähypoteesi, jonka mukaan näkemismetafora toimii historiallisesti intuition käsitteen jatkumon kantavana voimana, osoittautui oikeaksi. Erityisesti keskiajalla ja varhaismodernissa filosofiassa näkemisenkaltaisuus on niin keskeinen osa intuitiota, että käsitettä on lähes mahdotonta määritellä ilman metaforaa. Metaforan käyttö jatkuu huomattavan systemaattisena aina 1900-luvun alkuun asti.

Hankkeen keskeisimpiä tuloksia on, että näkemismetaforan käyttö ja sen käyttämättä jättäminen heijastelee muutoksia käsitteen tietoteoreettisessa asemassa ja roolissa. Huomattavaa on tuntemuksen metaforan ilmestyminen näköaistin rinnalle. Metaforateorioiden mukaan näkemistä käytetään usein objektiivisen ja intellektuaalisen tiedon metaforana, kun taas tuntoaistiin viittaavat metaforat kertovat emotionaalis-subjektiivisesta kokemuksesta – näkemismetaforan vaiheittainen korvautuminen tuntemuksen metaforalla indikoi historiallista kehityskaarta, jossa intuitio muuttuu objektiivisesta varmasta tiedosta subjektiiviseksi kokemukseksi.

Hanke myös osoitti, että monet nykypäivän käsitykset intuitiosta ovat varsin uusia. Intuitio aavistuksen kaltaisena epämääräisenä tuntemuksena näyttää saavan muotonsa vasta 1800-ja 1900-lukujen taitteessa. 1800-luku merkitsee intuitiokäsitysten ennennäkemätöntä moninaistumista ja herättää kysymyksen siitä, mitkä käsityksistä säilyvät nykypäivään. Hanke esittää, että esimerkiksi nykyfilosofian käsitys intuitiosta evidenssinä on lähtöisin skottilaisesta common sense -filosofiasta. Löydöksen pohjalta on perusteltua pohtia, ovatko tämän suuntauksen vaikutukset nykyfilosofian intuitiokäsitykseen vielä perustavammat.

Koneen Säätiön rahoituksella lähes kaikki tutkimushankeen keskeisistä vaiheista saatiin toteutettua. Rahoituskauden jälkeiselle ajalle jäivät tutkimuksen aivan viimeiset analyysit ja johtopäätösten tekeminen. Kokonaisuudessaan hanke tuotti noin 250-sivuisen monografiaväitöskirjan ja viisi tutkimusartikkelia.